sunnuntai 30. joulukuuta 2012

X-mas blues!

Mä oon istunu jo kauan aikaa sormet näppäimillä ja tuijottanu tyhjää ruutua. Nyt taas kun ei oo muutamaan päivään kirjttanu,  niin ei tiedä mistä lähtis kirjottamaan..

Kerättiin porukalla äidille joululahjarahaa, ja mä lupasin viedä äitin ostoksille. Voinko mä naisena sanoa että mä vihaan alennusmyyntejä, ilman että mut kivitetään? Sanonpa nyt kumminkin, MÄ VIHAAN ALENNUSMYYNTEJÄ, en oo koskaan tykänny niistä, mutta niin vaan lähdin äitin kans kaupungille. Kaupunkireissu alkoikin jo niin lupaavasti. Aamusta suihkin kiireellä ostamaani uutta kuivasampoota päähäni, ja sain huomata että se antoi kivan harmaan mummolookin mun tyveen. Yritin ihan hulluna harjailla sitä pois, ja kyllä se harmaus antoi pikkusen periksi, mutta ei kokonaan, niinpä lähdin kaupungille iloisin mielin harmahtavan tyven kanssa. Toinen riemu ratkes parkkipaikalla..Mun auto oli seissy siinä melkein viikon, joten sain arpoa mikä lumen peitossa olevista autoista mun pieni musta paholainen. En tienny olisko itkeny vai nauranu ku putsasin autoa, lunta oli kertyny siihen ihan kiitettävästi. Joku aurakuski oli myös päättäny aurata meidän parkkipaikan sisäänajon umpeen. How smart is that?! Soittelin siinä sitte Janille et uskallanko ajaa läpi vai pitääkö mun alkaa lumitöihin. Sain kaiken maailman ohjeita, mutta lopulta mulla paloi käpy enkä jaksanu enää kuunnella, tokasin vaan puhelimeen että ajan lujaa läpi moi! Ja se kannatti ;) Säästin suuren vaivan, kun käytin tätä mun logiikkaa taas kerran!
Ketutus ei yhtään helpottanu kaupungilla, ihmiset on ihan pössöjä alennusmyynneissä. Mulla tuli hiki, huono olo ja savu korvista! Onneks äiti teki hyviä löytyöjä, ja kyllä mäkin löysin muutaman rentun, osa alesta ja osa normaalihinnalla, tyypillistä!

Aamupäivät on menny kutakuinkin näissä tunnelmissa! Mä kärsin varmaan jostain joulun jälkeisestä masennuksesta. On olemassa kaiken maailman baby- ja bridal bluesit niin miksei vaikka Christmas bluesitki? Joulu jota mä hartaudella ja lapsen innolla odotin on OHI, ja seuraava tulee vasta vuoden päästä. Enää en saa kuunnella joululauluja, joulkoristeet pitää kerätä pois, enkä saa hihkua ja jännittää paketteja enkä muutenkaan hössöttää!

torstai 27. joulukuuta 2012

Joulu

Joulu hurahtaa aina aivan liian nopeesti. Joulun pyhät on lusittu, ja Jani palas tänään takas töihin, mä lomailen vielä hetken aikaa. Mutta nyt on taas aika palata koneen ääreen. Meillä on tietokone ollu kiinni koko joulun ja eilen havahduin siihen että en edes tiedä mitä maailmalla on tapahtunu. Oon niin rutinoitunu selaamaan Iltasanomien nettisivut muutamaan kertaan päivässä ;)
 Ens joulu saadaankin viettää sitten uudessa, omassa kodissa. 

Jouluaattona suunnattiin päivällä mun äitin luo syömään ja viettämään yhteistä aikaa mun isän, äitin ja veljen kanssa. Alkuillasta lähdettiin hautausmaalle sytyttämään kynttilät rakkaiden muistoksi. Ilta vietettiin kotona kaksin telkkaria katsellen, ja tuhoten tota valtavaa karkkimäärää!

Äitin joulupöydässä oli:
porkkanalaatikkoa
lanttulaatikkoa
punajuuri-aurajuustolaatikkoa
perunasalaattia
punajuurisalaattia
savulohisalaattia
herkkusienisalaattia
kinkkua
savukalkkunaa
perunaa
kastiketta
herneitä (YÄK)!!!
silliä
kananmunia
limppua
karjalanpiirakoita
rosollia
Äiti oli tehny kaikki itse, paitsi punajuuri-ja sienisalaatin, sekä limpun joka oli mun tekemää ;)




Joulupäivänä oltiin taas äidin ruokapöydässä ja illalla mentiin mun siskon luo hoitamaan niiden koiraa, saunomaan ja lämmittään taloa (paistamaan takkamakkaraa) kun ne oli reissussa.





Jani sai jonku ihmeen herkkiskohtauksen joulupäivänä ja hehkutti kun on ollu niin kiva päivä. Mä tietenkin vaadin selitystä sille miksi se oli kiva, koska ei voi olla kiva jos ei osaa selittää. Vastaus oli että MINÄ, siis MINÄ olen ollu niin IHANA koko päivän. Aijaa...Kun mun mielestä mä oon aamusta asti aukonu Janille päätäni joka asiasta ;)

Tapaninpäivänä sohvalla möllöttäessäni ja karkkia mäsätessäni päätin että meen tänään spinningiin, kun lääkäri kumos liikuntakiellonkin. Mut sit ajattelin kumminki olla järkevä...Tuola on karkkia vielä ihan hitsisti, et jos mä kumminki tuhoaisin ne ensi ennenku alkaan taas liikkumaan ;) Eli ei spinningiä tänään, eikä huomenna! Katotaan sitte tammikuus uudestaan kun ei oo enää kaapitkaan täynnä herkkuja.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jouluiloa

Meidän pieni perhe rauhottuu nyt joulun viettoon. Nautitaan läheistemme seurasta ja rauhallisesta, kiireettömästä tunnelmasta sekä hyvästä ruuasta.
Ihanaa ja rauhallista joulua lukijoille!

Toivottavasti saatte viettää joulun läheistenne kanssa <3


lauantai 22. joulukuuta 2012

Kotitekoinen sinappi

Janet pyysi multa reseptiä itsetehtyyn sinappiin. 
Päätin viime jouluna ottaa riskin ja kokeilla tehdä itse sinappia. Ollaan aikaisempina jouluina saatu äitin työkaverin tekemää sinappia, joka on ollu kaikkien suurta herkkua.
Selailin eri sinappireseptejä ja meinasin tuskastua. Variaatioita oli miljoonia. Joissain oli konjakkia, joissain raakaa viinaa. Löysin kuitenkin yhden varsin simppelin reseptin, jota päätin kokeilla ja se osottautui nappivalinnaksi! Sinappi oli viime joulun menestys, ja isovelin mielestä pikkusiskon sinappi oli parempaa kuin äitin työkaverin tekemä. Sinappi ON VÄKEVÄÄ ja aavistuksen makeaa. Viime jouluna teit kahta eri versiota, samalla reseptillä, mutta vaihtelin sokerin määrää.

Sinappi
2dl kuohukermaa
2 kananmunaa
2dl sinappijauhetta (Colman´s)
2dl sokeria
2rkl balsamiviinietikkaa
ripaus hienoa merisuolaa

Sekoita sinappijauhe ja sokeri keskenään ja lisää kiehautetun kerman sekaan. Keittele hiljalleen noin viisi minuutta. Kannattaa sekoitella koko ajan ettei nappaa pohjaan. Lisää balsamiviinietikka ja suola ja VOLA! 
Ps. Mun eka sinappisatsi oli ihan superjäykkää, lusikka jäi pystyyn ;)
Ps. Silmät saattaa alkaa vuotamaan jos pitää naaman liian lähellä kattilaa!

Yhestä satsista tulee kaksi tuollaista isoa pilttipurkillista. Meillä tais mennä näitä viime jouluna 4kpl!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Valmis!

Mun piti jo tuossa tunti sitten kirjotella, mutta äiti soitti mulle että äkkiä telkkari kakkoselle, Jarkko Ahola on siellä. Ja olihan sielä myös pari muuta, Andre Linman ja JP Leppäluoto. Voitte vaan arvata että mun nenä oli liimattu tv:n ruutuun kiinni ja volat oli kaakossa. Ai että! 
Kyllä unohtui Volymaster-harmitus samantien! 
Sain Janilta valmistujaislahjaksi uuden Volymasterin, professional slimin. Mun vanha masteri on jo monta vuotta (varmaan kuus) vanha ja sen johdon kuoriki on murtunu ja sieltä paistaa jos jonkin väristä piuhaa. Joka kerta saa jännätä saako tyvikohotuksen vai koko tukan permiksen, tähän saakka oon säästyny ilman äksidenttejä. Mä olin ihan supertäpinöissä tuosta uudesta ihanasta LIILASTA laitteesta, mutta mutta...PERKELE SE EI LÄMMENNY! Ei muutaku Giganttiin kiikuttaan sitä kiukksena takas, "saatte uuden tilalle". JIHUU! No kappas, ei sielä hyllys ollu enää ainuttakaan kappaletta! Mä voin kertoa että siinä vaiheessa mua otti päähän ehkä ihan superpaljon! Päätin että laitan koko lafkan boikottiin!

No niin avautumiset sikseen ja tähän päivään. Selvisin eilisestä mekko-katastrofista kunnialla, ompelin pikku kätösin mekon sopivaksi joten eikun menoks! Mun piti lähteä ajamaan koululle klo.12.00. Aamumenojen jälkeen oon ollu kotona vasta 10.40, mutta siitä tasan tunti eteenpäin niin oli tukka kuosissa, meikit naamassa ja mekko päällä. Ai että mä olen ylpeä itestäni!

Ennen juhlaa...



...juhlan jälkeen. Melko onnellinen valmis sosionomi, lto!

Kuluneen kolmen ja puolen vuoden aikana on tullu itkettyä, stressattua, naurettua ja kaikkea siltä väliltä. Kulunut syksy oli raskas, kun oli kokopäivätöisä, oli oppari ja muutama kurssi suoritettavan plus ne sataviiskyttuhatta tehtävää mitkä opetteajan vielä kehtas antaa! 
Oon niin laiska ja mun pää on nyt niin tyhjä kaikesta, joten kiteytän tämän mun eilisellä FB-statuksella:
"Kolme ja puoli vuotta sitten mietin silloisen työpaikkani kahvihuoneessa, että saankohan mä koulusta kavereita vai joudunko viettämään välitunnit yksi koulun käytävillä iso reppu selässä. Oon saanu niin rakkaita ihmisiä mun elämään näiden vuosien aikana, en voi kun olla onnellinen siitä että lykkäsin opiskeluideni alottamista vuodella. Kolme ja puoli vuotta sitten viimeisenä työpäivinä pomo kysyi että tuuthan sä sit meille töihin kun valmistut. En olis koskaan uskaltanu kuvitella että noi sanat toteutuu vielä jonain päivänä. Huomenna ympyrä sulkeutuu, saan paperit käteen, ja mikä parasta; olen palannut sinne mistä lähdin!"

maanantai 17. joulukuuta 2012

White Christmas
















Viime jouluna meidän jouluinen värimaailma koostui valkoisesta, hopeasta ja punaisesta. Tänä vuonna halusin kitkeä kaiken punaisen pois. En löytänyt edes punasille kivituikuille paikkaa tänä jouluna, joten valkoisella mennään! Mielestäni valkoinen on tyylikäs ja rauhallinen väri, ja silti niin jouluisa. 
Täällä kerrostalokorttelien keskellä näkee ikkunoissa jos jonkinlaista jouluvaloviritelmää, ja ne on usemmat aika järkyttäviä. Yhdessäkin on parvekkeella punaiset, siniset ja vihreet valot ja sitten vielä parvekkeella olevassa olkkarin ikkunassa erivärivaloista tehty sydän ja neliö (SAMASSA IKKUNASSA!!!) Ja edelleen näkee noita usko-toivo-rakkaus-valoja, joita on ollu varmaan ja kolkyt vuotta, niistä on tullu nyt onneks vähän tyylikkäämpi (valkoinen) versio, mutta silti niitä ei tulla koskaan näkemään meidän ikkunassa!!
Less is more!



sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Malttamaton

Mä oon nähny parina yönä unta meidän tulevasta talosta. Ensimmäisessä unessa se oli kokonaan valmis, mutta se oli rakennettu jollekkin hemmetin kaava-alueelle ja pihan oli ihan superpieni. Terssi ei voitu rakentaa, ja olin aivan hermona kun en voi ottaa rauhassa aurinkoa pihalla, kun heti on naapurin talos vastassa. Toisessa unessa talo oli ulkoapäin valmis, ja sekin oli KAAVA-ALUEELLA?! Miksi ihmeeessä mä näen unia joistain pienistä kaava-alueilla sijaitsevista tonteista, joissa ei oo minkäänlaista omaa rauhaa, oh my god!! Ihana herätä siihen todellisuuteen, että meidän oma tontti on edelleen olemassa :D



 
Nyt alkaa puskea semmostakin malttamattomuutta päälle että oksat pois! Tähän asti kaikki on tuntunu niin kovin kaukaiselta..Kaukaista se on vieläkin mutta nyt kaikki on jo niin konkreettista. Mä haluaisin jos päästä sisutamaan uutta, ikiomaa taloa. Voin melkein jo haistaa sen "uutuuden tuoksun" mun nenässä!
Me ollaan päätetty ostaa uus ruokaryhmä sitten kun muutetaan. Ollaan katottu sopiva vaihtoehtokin jo valmiiksi.

Meille tulee Sotkan Cava-ruokailuryhmä, joko mustilla tai valkoisilla tuoleilla. Apua miten mä osaan koskaan päättää kumpi väri? Ehkä kuitenkin mustat, koska keittiö tulee olemaan mustavalkoinen ja mä en oikeesti varmaan uskaltais antaa kenenkän istua meidän uusilla, hienoilla valkosilla nahkatuoleilla :D 

Ollaan mietitty myös lattiaa. Älvarilla kuuluu peruspakettiin nelä (vai viis) eriväristä lamintaattia, ja niissä on yksi josta tykätään tosi kovaa. Ollaan mietitty että laitetaan se kaikkialle muualle kämppää, paitsi meidän makkariin ja toiseen makkariin (vierashuone, työhuone, leffahuone mitä nyt ikinä päätetäänkin siitä tehdä).
Noihin kahteen makkariin ollaan mietitty Paradorin tekstilaminaattia.
  Tässä laminaatissa on jotain hyvin viehättävää. Koko kämppään en tätä kuitenkaan laittaisi, sillä on sen verran erikoinen että voisin kyllästyä melko helposti. Isossa tilassa vois näyttää melko rauhattomalta!

Kylppärin seinä- ja lattiamateriaalit ollaan jo päätetty, sekä keittiön kaapit ja tasot ;)
Voiskohan se talo tulla jo että pääsis kunnolla hommiin?? 


perjantai 7. joulukuuta 2012

6.12

Meidän Itsenäisyyspäivä sujui varsin rauhallisissa merkeissä. Käytiin mun äitin luona kahvilla ja muuten ollaan oltu kotosalla koko päivä. Piparien leipominen kuuluu meidän Itsenäisyyspäivän perinteisiin. En tiedä mistä se on tullu, mutta jostakin kumman syystä leivoin piparit aina silloin. Illalla on sitte kiva mutustella uunituoreita pipareita, nauttia kuppi kuumaa glögiä ja katsoa linnan juhlia, tai siis mä katon ja Jani on kattovinaan.

Vuodesta toiseen on aina pakko katsoa linnan juhlat, ja joka vuosi odottaa kokevansa "wau-elämyksen" Tänä vuonna se jäi melko lailla kokematta, yksikään puku ja kokonaisuus ei varsinaisesti hätkähdyttäny. Viime vuonna wau-elämys tuli Minna Kaupin ja Mirella Koulliaksen juhlalookista. Tänä vuonna oli kyllä joitakin kauniita pukuja ja kokonaisuuksia, ja mun ehdoton suosikki oli tänäkin, niinkuin monena muunakin vuonna Satu Taiveaho! Satu on todella kaunis ja tyylikäs nainen. Joka vuosi odotan innolla minkälaisen kokonaisuuden Satu on valinnut.
Tykkäsin myös Jaana Pelkosen mekosta ja kokonaisuudesta, Jaana oli todella kaunis ja kokonaisuus oli pelkistetty.
 Ei kun hei, kyllä tänä vuonnakin tuli se wau-elämys, nimittäin CHEEK! Huhhuh, ei varmaan tarvii kertoa että oli illan parhaiten pukeutunut ja parhaimmalta näyttävä mies? Sitten Kaija Koo...Kaija on ehkä upein nainen mitä tiedän, Kaija on todella kaunis ja hänellä on särmää. Mutta mun mielestä Kaijan puku ei imarrellu hänen vartaloaan. Kaija näytti jotenkin lyhyeltä ja hieman "pyylevältä" puvussaan?! Muuta silti, Kaija on <3!
Löysittekö te oman suosikkinne juhlijoista?


Rakennuslupa

Arvatkaas mikä tänään tipahti postiluukusta?

WUHUU!! Kolmas kerta toden sanoi, vaikka lähellä oli että olis pitäny koittaa vielä neljännen kerran. Syy siihen oli, että meidän autotallin ikkunat on naapuriin päin, wtf?!  Me ollaan kuitenkin selvitty suht vähällä rakennusvalvontaviraston kanssa, vaikka jouduttiinkin toimittamaan asemakaava kahteen kertaan ja energiatodistus kolmeen!

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Ensimmäinen materiaalivalinta uuteen kotiin

Mulla oli tänään uus aika työterveyslääkärille ja Jani lähti käyttämään mua siellä. Samalla reissulla päätettiin ajaa Tulikivi-studion kautta ja käydä tilaamassa meille takka uuteen kotiin. Valikoima oli varsin laaja. Päädyttiin takkaan joka on osittain rapattu ja osittain kaakeloitu.
Meille tulee kuvassa oleva Kermansaven Aada-takka.  Kuvasta poiketen meidän takkaan tulee mattavalkoiset kaakelit ja suurempi luukku. Oon erittäin tyytyväinen valintaan! :)

tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulun tunnelmissa

Mun oli tarkotus ruveta lukemaan, mutta päätinkin laittaa Jarkko Aholan levyn pyörimään ja nauttia jouluisesta tunnelmasta.
Onko lukijoista joku tutustunut kyseiseen levyyn?
Mulla nousi sieltä heti muutama suosikki. Ave Maria, Sylvian joululaulu (joka menee kyllä niin luihin ja ytimiin, pakko sulkea silmät kun sitä kuuntelee),
Adagio (niin koskettava, jokseenkin surullinen) 
sekä Mielenrauhaa, jossa on kyllä niin täydelliset sanat. 
Alla teille pieni ote Mielenrauhan sanoista:
Kahta vain joululahjaa 
Kahta vain mä toivoisin
Vain pientä hetken hengähdystä
ja mielenrauhaa tietenkin
Mä toivon vain, vain joulun taikaa
et sydän ois 
ees hetken aikaa huoleton
ja joulu tois 
tuon hetken toivon
Jos myötä tuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan rahtusen 
maailmaan sekavaan
Mielestäni ei vois enää osuvampia sanoja olla! Jarkon levy on mun ehdoton suosikki, niinkun varmaan monen muunkin, koska sitä sai metsästää monesta kauppaa, kun oli lähestulkoon kaikkialta loppu!


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Talven Tuiskuja ja suuria tunteita

Oltiin eilen äitin kanssa kuuntelemassa Antti Tuiskun joulukonserttia Vaasan kirkossa. Mä en oo koskaan ollu mikään Antti-fani, mutta oon aina halunnu päästä kyseiseen konserttiin. Tänä vuonna olin tarpeeksi ajoissa asialla, ja ehdin vielä saamaan liput. Okei, ostin ne samana päivänä kun tuli myyntiin ;) Kirkko oli tupaten täynnä väkeä, ja koko porukka oli niin täysillä mukana. Antti oli aivan fiiliksissä, ja aivan kuin olisin sen nähny pyyhkivän jopa kyyneleitä ;) Antti oli niin symppin ja aidosti otettu suuresta väkimäärästä. Antin tulkinnat oli aivan huikeita, en ookkaan tienny kuinka kova jätkä se loppupeleissä on. Tulkinnat meni hyvin syvälle, musiikin voima on vaan niin suuri! Isot propsit myös Vaasan kaupunginorkesterille. 
Raahasin järkkärin mukaan, mutta käsiohjelmassa luki että valokuvaaminen on kielletty..Siinä vaiheessa kun muut alkas kuvaamaan, niin mäkin aloin! Hemmetti että mä kirosin mun kameran paskan zoomin!! Kamera on muuten ihan huippu, mutta zoomi on perseestä. No, keksinpähän Joulupukille lahjatoiveen; uus objektiivi ;)


Olin päättänyt olla mainitsematta mitään konsertista Facebookissa, koska tiesin että joiltain urpoilta tulee vaan pään aukomista Antista ja sen musiikista. Aamulla kun katsoin kaverin statusta ja siihen tulleita kommentteja totesin että tein fiksun päätöksen. Kaverini oli siis hehkuttanut konerttia ja siihen oli tullu "oksennus, ooks sä ihan tosissas" ym. paskakommentteja! Siis oikeesti mikä ihmisiä vaivaa? Miksi pitää aina alkaa naamailemaan? Mun mielestä vois toisten antaa tykätä mistä tykkää, ilman että tulee kertomaan oman negatiivisen mielipiteensä, ja näin ollen pahoittaa sillä toisen mielen. Mulla ainakin tuli kaverin puolesta sen verran paha mieli, että oli pakko käydä kommentoimassa hänen statukseensa, ja nimenomaan niille URPOILLE jotka alkas vinoilemaan. Meinasin myöhästyä töistäkin kyseisten kommenttien takia. Ai että mua sieppaa vieläkin niin lujaa!!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Joulunavajaiset

Varoitus!! 
Seuraava postaus sisältää jouluoverdosen, joten jos et tykkää joulusta; skippaa yli! ;)

Viime sunnutaina oli joulunavajaiset, mutta karmivan tuulen ja surkeen kelin takia minä jouluhössöttäjien hössöttäjä päätin skipata ne ja järjestää omat joulunavajaiset kotona. Kaivoin joulukoristeet esiin, ja ripottelin osaa jo ympäri kämppää, tein parit joulutortut ja keitin glögiä ;)







lauantai 3. marraskuuta 2012

Meille tuli joulu (ainakin jo osaksi)

Mä en enää JAKSA odottaa, että saan laittaa joulukoristeita, niinpä mä jo vähä alottelin koristeluita..Pitäydyin vielä toistaiseksi vain kynttilöissä enkä vielä ikkunoihin kehdannu tunkea tähtiä. Vaikka tänään jo yhden talon ikkunassa oli iso punainen tonttu!! Ostin itselleni myös joulukalenterin ja jouluaiheisen Kotiliesi-lehden.


Pian pian pian saa alkaa laittaan jo tonttuja, tekemään sinappia, leipomaan limppua jajajaja ;)

Kirppislöytö

Jokin aika sitten FB-kirppikselle ilmestyi varsinainen löytö, aarteiden aarre. Kauan aikaa mietin ostanko vai en. "Tarviinko mä OIKEESTI noita". Tulin siihen tuloskeen että tarviin, koska meillä on juomaseja melko vähän.


Korkkaamattomat Essencen juomalasit lähti varsin halvalla. Iittalan verkkokaupassa 2-pakc maksaa 25,50€, tälle mun 6-packille tuli hintaa 30€. Ei tätä tilaisuutta voinu jättää käyttämättä, eihän?!?

tiistai 30. lokakuuta 2012

Mulla on elämä, pää tyhjä ja onnenkyyneleet silmissä!

Mä en edes tiedä, mitä ja miten kirjottaisin..Monelle asia voi tuntua varsin pieneltä, mutta mulle se on hyvin suuri! Meidän opinnäytetyö on valmis! Mä en voi uskoa tätä. Monta kuukautta on saannu stressata sen kanssa, viettää huonosti nukuttuja öitä, ja käydä välillä epätoivon partaalla. Mutta nyt se on valmis, ja ollaan työparin kanssa niin tyytyväisiä siihen. Vaisusti kysyin meidän opparin ohjaajalta, että valmistutaanko me jouluksi! "Jos se opinnäytetyöstä on vaan kiinni niin KYLLÄ". 
Mä en koskaan unohda noita sanoja, se helpotus ja onni mikä valtas koko kropan oli ihan mieletön!  Kolme ja puoli vuotta on raadettu valmistumisen ja sosionomin papereiden eteen. Välillä oon vetäny itteni niin piippuun työ- ja kouluyhdistelmällä, mutta on se ollu sen arvosta! 
Tammikuussa mun työsopparista saa poistaa sen -5%-merkinnän, sillä kohta mä olen ihan oikea LTO, sosionomi.
Nyt mä saan elämäni takasin, voin tehdä iltasin mitä HALUAN, en sitä mitä on PAKKO. Voin alkaa olemaan taas vaimo omalle miehelleni, enkä Wordille ja Opparille. Voin siivota, ja vaikka vaan löhötä sohvalla.
Oppari-keskustelun jälkeen hain Janin tontilla, ja selitin sille innoissani asiasta, kunnes huomasin tontille ilmestyneen valtavan montun. Talon pohjat oli kaivettu, ja voi että sitä tunnetta kun näki nyt selkeesti mihin meidän oma koti on tulossa.
Ällöimelä postaus, mutta olo on tällä hetkellä melko stressitön ja onnellinen. Nyt aion nauttia ison kipollisen jäätelöä, kattoa Salkkarit ja mennä petiin lukemaan kirjaa!
Niin ja vetää Buranan. Stressin laukeaminen aiheutti mojovan päänsäryn..


tiistai 23. lokakuuta 2012

Raksakuulumisia

Tän on nyt jokunen tovi takuttu rakennusviraston kanssa, asemapiirros on menny varmaan jo kolme kertaa uusiksi kun aina löytyy jotain mistä nipottaa. Josko se menis vaikka nyt läpi!? 
Rakennusvirastoon ei riittäny, se että meille tulee "luonnonvalkoinen/kerman värinen talo", piti olla jokin värikoodi. Viime viikolla haettiin kotiin Tikkurilan ja Teknoksen talomaalikartat, ja voi pojat miten paljon eri vaalean sävyjä on olemassakaan. " Ei, tuo on liian vihertävä, liian rusehtava, liian kylmä" Voi hyvänen aika sentään. Loppuviimein löydettiin semmonen joka miellyttää meidän kummankin silmää. 
Mutta eihän se vielä riitä että tiedetään minkävärinen talo tulee, piti kaivaa vielä katolle, sokkelille ja vuorilaudoille värikoodit. Täytyy myöntää että tänään taisin vähän hermostua ku J tuli taas yhden värikartan kanssa, "minkä värisen sokkelin sä haluat" ANTEEKS MITÄ?!?! Mistä vi*usta mä tiedän. No ei muuta ku äkkiä Googlesta hakemaan apua ja kattelemaan kuvia eri värisistä SOKKELEISTA! "Haluaks sä että se on kivi- vai maalipintanen, mä suosittelisin että se maalataan" VOI LUOJA AIVAN SAMA!!! 
Sitte ku on takuttu sokkelin väri, "minkä väriset vuorilaudat sä haluat" MITKÄ IHMEEN VUORILAUDAT, ÄLÄ KYSELE ENÄÄ YHTÄÄN MITÄÄN. Vuorilaudat= ikkunapielet. Miksi niistä ei voi puhua selkeellä suomenkielellä IKKUNAPIELET. Mitä jos vaikka musta? No haloo valkoset tietenkin. Kuka haluaa jonku muun väriset VUORILAUDAT! Toivottavasti raksavirasto on nyt tyytyväinen kun on koodit talon maalille, sokkelille, vuorilaudoille ja katolle. Mitä tota haluaiskohan ne vielä savupiipulle ovenkahvallekkin jonku oman värikoodin?

Tänään tontille on tullu kaivuri mylläämään, kiviä on räjäytelty ja huomenna aletaan kaivamaan talon pohjia. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Kun mä tästä tervehdyn niin ensimmäinen asia mitä mä teen on se että meen tontille tölläämään mitä siellä on saatu aikaseksi!

Ps. Kuva ei liity postaukseen millään lailla, mutta edelleenkin mä vihaan kuvattomia postauksia, nih!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sisustushömppää

Käytiin J:n kanssa perjantaina Kivihaan Citymarketissa, ja piipahdettiin samalla reissulla Tiimarissa, jossa hypistelin aivan ihania valkoisia minikokoisia pajusydämiä, kunnes mun vierestä alkas kuulumaan huokailua ja vi**uilua sydämistä, "voi miten ihania pieniä hellusia sydämiä", "mihin sä kuvittelin noiki laittavas" jnejne..Päätin kuitata tuon pään aukomisen vaan pyytämällä aviomiestäni olemaan vähemmän juntti. Kuulemma jos J sisustaisi kotiaan, ei hänelle tulis mieleenkään ostaa pieniä pajusydämiä. No jep, en mä olis kuvitellukaan. Jos J sisustais, niin kämppä olis täynnä vaaleansinisiä perintöpitsiverhoja, ruusukuvioisia (rumia) sängynpeittoja ja rumia räsymattoja. Luojan kiitos J ei oo kiinnostnut sisustamisesta!!
Kotiutin kuitenkin noi suurta keskustelua aiheuttaneet sydämet. Alunperin ajattelin ripustaa niitä keittiön (joulu)verhoihin, mutta tänään kuitenkin laitoin ne lasisiin kynttilänjalkoihin. Nähtäväksi jää pitääkö hakea lisää sydämiä, vai otanko ne pois kynttilänjaloista.


Tänään halusin päästä käymään Minimanissa, pyörin siinä sisustuspuolella kun taas kuulin mun takaa jotain ihme huokailuja ja kenkien laahustamista. MiniManista otiin kotiin valkoisen lyhdyn, jonka nappaamisen jälkeen kuvittelin kuulevani hyttysten ininää tähän aikaan vuodesta...?! "Taas uusia lyhtyjä, MIKSI". Tästä lähtien hoidan ostokseni yksin, omassa rauhassa ilman että joku koko ajan kyseenalaistaa mun ostoksia. Hirveen rasittavaa kun toinen ei ymmärrä, olis vaan tyytyväinen siihen että mua kiinnostaa miltä meidän koti näyttää!
"Eks sä tosiaankaan tullu hakemaan täältä mitään muuta, vaikka niinku ruokaa"?

Ehkä toi lyhty helpottaa mun pahimpaan joulukoristesyyhyyn!
Mä saan tehdä jatkuvasti töitä itseni kanssa, ja hillitä itteeni etten vaan kaivaisi jo joulukoristeita esille. Mä olin viime vuonna tosi...siis TOSI ajoissa joulun suhteen (en kuitenkaan vielä lokakuussa), mutta tänä vuonna tuntuu että teen asian suhteen jonkunlaisen ennätyksen. Joka päivä mä ajattelen joulua, tai edes jotain siihen liittyvää...kinkun paistamista, sinapin tekemistä, piparien leipomista, astioiden vaihtamista "jouluastioihin" tai vaikka vaan niitä... JOULUKORISTEITA!!!