tiistai 30. lokakuuta 2012

Mulla on elämä, pää tyhjä ja onnenkyyneleet silmissä!

Mä en edes tiedä, mitä ja miten kirjottaisin..Monelle asia voi tuntua varsin pieneltä, mutta mulle se on hyvin suuri! Meidän opinnäytetyö on valmis! Mä en voi uskoa tätä. Monta kuukautta on saannu stressata sen kanssa, viettää huonosti nukuttuja öitä, ja käydä välillä epätoivon partaalla. Mutta nyt se on valmis, ja ollaan työparin kanssa niin tyytyväisiä siihen. Vaisusti kysyin meidän opparin ohjaajalta, että valmistutaanko me jouluksi! "Jos se opinnäytetyöstä on vaan kiinni niin KYLLÄ". 
Mä en koskaan unohda noita sanoja, se helpotus ja onni mikä valtas koko kropan oli ihan mieletön!  Kolme ja puoli vuotta on raadettu valmistumisen ja sosionomin papereiden eteen. Välillä oon vetäny itteni niin piippuun työ- ja kouluyhdistelmällä, mutta on se ollu sen arvosta! 
Tammikuussa mun työsopparista saa poistaa sen -5%-merkinnän, sillä kohta mä olen ihan oikea LTO, sosionomi.
Nyt mä saan elämäni takasin, voin tehdä iltasin mitä HALUAN, en sitä mitä on PAKKO. Voin alkaa olemaan taas vaimo omalle miehelleni, enkä Wordille ja Opparille. Voin siivota, ja vaikka vaan löhötä sohvalla.
Oppari-keskustelun jälkeen hain Janin tontilla, ja selitin sille innoissani asiasta, kunnes huomasin tontille ilmestyneen valtavan montun. Talon pohjat oli kaivettu, ja voi että sitä tunnetta kun näki nyt selkeesti mihin meidän oma koti on tulossa.
Ällöimelä postaus, mutta olo on tällä hetkellä melko stressitön ja onnellinen. Nyt aion nauttia ison kipollisen jäätelöä, kattoa Salkkarit ja mennä petiin lukemaan kirjaa!
Niin ja vetää Buranan. Stressin laukeaminen aiheutti mojovan päänsäryn..


tiistai 23. lokakuuta 2012

Raksakuulumisia

Tän on nyt jokunen tovi takuttu rakennusviraston kanssa, asemapiirros on menny varmaan jo kolme kertaa uusiksi kun aina löytyy jotain mistä nipottaa. Josko se menis vaikka nyt läpi!? 
Rakennusvirastoon ei riittäny, se että meille tulee "luonnonvalkoinen/kerman värinen talo", piti olla jokin värikoodi. Viime viikolla haettiin kotiin Tikkurilan ja Teknoksen talomaalikartat, ja voi pojat miten paljon eri vaalean sävyjä on olemassakaan. " Ei, tuo on liian vihertävä, liian rusehtava, liian kylmä" Voi hyvänen aika sentään. Loppuviimein löydettiin semmonen joka miellyttää meidän kummankin silmää. 
Mutta eihän se vielä riitä että tiedetään minkävärinen talo tulee, piti kaivaa vielä katolle, sokkelille ja vuorilaudoille värikoodit. Täytyy myöntää että tänään taisin vähän hermostua ku J tuli taas yhden värikartan kanssa, "minkä värisen sokkelin sä haluat" ANTEEKS MITÄ?!?! Mistä vi*usta mä tiedän. No ei muuta ku äkkiä Googlesta hakemaan apua ja kattelemaan kuvia eri värisistä SOKKELEISTA! "Haluaks sä että se on kivi- vai maalipintanen, mä suosittelisin että se maalataan" VOI LUOJA AIVAN SAMA!!! 
Sitte ku on takuttu sokkelin väri, "minkä väriset vuorilaudat sä haluat" MITKÄ IHMEEN VUORILAUDAT, ÄLÄ KYSELE ENÄÄ YHTÄÄN MITÄÄN. Vuorilaudat= ikkunapielet. Miksi niistä ei voi puhua selkeellä suomenkielellä IKKUNAPIELET. Mitä jos vaikka musta? No haloo valkoset tietenkin. Kuka haluaa jonku muun väriset VUORILAUDAT! Toivottavasti raksavirasto on nyt tyytyväinen kun on koodit talon maalille, sokkelille, vuorilaudoille ja katolle. Mitä tota haluaiskohan ne vielä savupiipulle ovenkahvallekkin jonku oman värikoodin?

Tänään tontille on tullu kaivuri mylläämään, kiviä on räjäytelty ja huomenna aletaan kaivamaan talon pohjia. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Kun mä tästä tervehdyn niin ensimmäinen asia mitä mä teen on se että meen tontille tölläämään mitä siellä on saatu aikaseksi!

Ps. Kuva ei liity postaukseen millään lailla, mutta edelleenkin mä vihaan kuvattomia postauksia, nih!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sisustushömppää

Käytiin J:n kanssa perjantaina Kivihaan Citymarketissa, ja piipahdettiin samalla reissulla Tiimarissa, jossa hypistelin aivan ihania valkoisia minikokoisia pajusydämiä, kunnes mun vierestä alkas kuulumaan huokailua ja vi**uilua sydämistä, "voi miten ihania pieniä hellusia sydämiä", "mihin sä kuvittelin noiki laittavas" jnejne..Päätin kuitata tuon pään aukomisen vaan pyytämällä aviomiestäni olemaan vähemmän juntti. Kuulemma jos J sisustaisi kotiaan, ei hänelle tulis mieleenkään ostaa pieniä pajusydämiä. No jep, en mä olis kuvitellukaan. Jos J sisustais, niin kämppä olis täynnä vaaleansinisiä perintöpitsiverhoja, ruusukuvioisia (rumia) sängynpeittoja ja rumia räsymattoja. Luojan kiitos J ei oo kiinnostnut sisustamisesta!!
Kotiutin kuitenkin noi suurta keskustelua aiheuttaneet sydämet. Alunperin ajattelin ripustaa niitä keittiön (joulu)verhoihin, mutta tänään kuitenkin laitoin ne lasisiin kynttilänjalkoihin. Nähtäväksi jää pitääkö hakea lisää sydämiä, vai otanko ne pois kynttilänjaloista.


Tänään halusin päästä käymään Minimanissa, pyörin siinä sisustuspuolella kun taas kuulin mun takaa jotain ihme huokailuja ja kenkien laahustamista. MiniManista otiin kotiin valkoisen lyhdyn, jonka nappaamisen jälkeen kuvittelin kuulevani hyttysten ininää tähän aikaan vuodesta...?! "Taas uusia lyhtyjä, MIKSI". Tästä lähtien hoidan ostokseni yksin, omassa rauhassa ilman että joku koko ajan kyseenalaistaa mun ostoksia. Hirveen rasittavaa kun toinen ei ymmärrä, olis vaan tyytyväinen siihen että mua kiinnostaa miltä meidän koti näyttää!
"Eks sä tosiaankaan tullu hakemaan täältä mitään muuta, vaikka niinku ruokaa"?

Ehkä toi lyhty helpottaa mun pahimpaan joulukoristesyyhyyn!
Mä saan tehdä jatkuvasti töitä itseni kanssa, ja hillitä itteeni etten vaan kaivaisi jo joulukoristeita esille. Mä olin viime vuonna tosi...siis TOSI ajoissa joulun suhteen (en kuitenkaan vielä lokakuussa), mutta tänä vuonna tuntuu että teen asian suhteen jonkunlaisen ennätyksen. Joka päivä mä ajattelen joulua, tai edes jotain siihen liittyvää...kinkun paistamista, sinapin tekemistä, piparien leipomista, astioiden vaihtamista "jouluastioihin" tai vaikka vaan niitä... JOULUKORISTEITA!!!

Enää ei varpaita palele!

Ongelma nimeltään talvikengät.. Töihin mulla on kyllä talvikengät, ihan hemmetin rumat kukkaKuomat, kyllä, juuri semmoset mitä lapset käyttää! :D Mutta hei lasten seassahan mä sielä pihalla ne jalassa seisonkin, joten so what! Oon saanu ne aikoinaan työkaveriltani, jonka tyttö ei niitä kelpuuttanutkaan. Mutta pelkät Kuomat ei lämmitä, mitäs kenkiä mä käytän kauppareissuilla ja koirien kanssa pihalla? Mä tarviin jotkut superlämpöset ja semmoset joilla pysyy liukkailla pystyssä, kun ei ole tuota uutta lonkan varaosaa oikein varaa kaatua ja teloa..Mä tarvin semmoset jotka sopii hyvin mun supermegalämpösen ja paksun Didriksonsin talvitakin kanssa..Mä keksin sen Uggit, aidot Uggit. Mä keksin sen ja mä tilasin ne! Perjantaina hain paketin postista, ja voi hyvänen aika ne oli oikeesti HYVÄT jalkaan. FeikkiUggeista ei voi puhua samassa lausessakaan, tai oikeestaan niistä ei vois millään tapaa käyttää Ugg-nimitystä, ei edes feikki- tai piraatti etuliitteen kanssa.
Uggien hinta on varsin suolanen, ja jotenkin ajattelin että saisin hinnan pidettyä J:ltä salassa, kun ei se voi arvata että noin rumat kengät voi maksaa niin paljon! No kyllähän se sen hinnan näki, kun katottiin yhdessä netistä miten erottaa aidott Uggit tarkasti tehdyistä piraateista. Mä vetosin mun lonkkaan, jonka jälkeen aviomies ei voinu enää marmattaa asiasta ;)
Nyt sais tulla ne megapakkaset että saisin vetästä nämä jalkaan ja Didriksonsin takin! En malta odottaa. 
Ps. Enää vähän reilu pari kuukautta jouluun!! ;)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Keskiviikko, koko viikko, alkuviikko..Whatever!

Huomenna on jo torstai..Mihin nää illat on menny? Mitään ei oo ehtiny tekemään. Maanantaina olin viiteen asti töissä, ja loppuillan laiskottelin sohvalla kun jalka vihotteli ja väsytti. Eilen olin taas viiteen töissä, ja heti siihen perään iltapalaveri ja kotiin vasta lähempänä puolta kaheksaa ja tämä ilta vierähtikin sitten kouluhommien parissa, niinkun varmaan kaikki seuraavatkin. Mutta ainakin hommat etenee! :)

Hei oottekos huomanneet että jouluvalojen lisäksi kaupan hyllyille on tullu GLÖGIT? Ai että mulla on vaikeuksia hillitä itteni etten ihan vielä ostais ;) 
Sen sijaan ostin viikonloppuna jotakin jo sitä glögiä varten..


Talven 2012 sesonkimuki, Talvimetsä.
Ai että tässä maistuu takuulla tämän talven ensimmäiset glögit hyvältä! ;)
Mä en alkuun tykänny näiden talvimukien uudesta vaaleansini-valkoisesta ilmeestä, mutta nyt lähinnä ihmettelen miksi ihmeessä mä en oo niistä tykänny? Nää on niin rauhallisen sävyisiä ja helposti yhdisteltävissä esimerkiksi punaiseen tai valkoiseen Teemaan.
Nämähän on loppuviimein varsin kauniita ja tyylikkäitä! :)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kirjavinkki

Löysin kirjastosta varsinaisen helmen, Eve Hietamiehen Yösyöttö. Kirja on helppoa ja hauskaa luettavaa. Kirja kertoo Antti Pasasesta, joka jää yksinhuoltajaksi kun vaimo hyppää taksiin kätilöopiston pihalla. Kirjassa kuvataan yksinhuoltajan arkea ja Pasanen sanoo ääneen ne asiat, mitä moni muukin varmasti ajattelee, mutta pitää ne sisällään. Alkuun ajattelin että onko kirja lainkaan mua varten, kun ei itsellä oo lapsia, mutta olihan se nyt laatuluettavaa ja sopii niin lapsettomille, yksinhuoltajille, yhteishuoltajille, naisille ja miehille. Välillä naureskelin itsekseni kirjaa lukiessani ja tunsin itseni täysin urpoksi.

 "Mitä piti tehdä kynsille, koska poika alkoi näyttää jo velocitaptorilta?"
"En uskaltanut oikein kunnolla röyhtäyttää kun pelkäsin että taputtelen siltä selkärangan poikki"
"Kyllä me pärjätään. Vihreä räkä pitää viedä lääkäriin, kirkas ei. Mä googlaan"
"Olisin antanut mitä tahansa, jos olisin saanut olla edes yhden vuorokauden ilman, että joku roikkui joka jumalan sekunti lahkeessa kiinni kuin pallo jalassa kinuten sitä ja kinuten tätä"
"Lopeta jumalauta hakkaamasta sitä muurahaista sillä lapiolla! Me ei tapeta eläimä. Kuulitko senkin pikkuperkele"
"Nousin ylös ja huusin että ole sitten saatana syömättä. Syö vaikka pikkukiviä, ei vittu kiinnosta enää. Tee saatana itte ruokas"

Tänään hain kirjan jatko-osan Tarhapäivä. Olen lukenut siitä vasta noin parikymmentä sivua, mutta heti alussa sai taas nauraa. Paavo-poika on nyt viisi vuotias, ja alussa koettelee isänsä hermoja kaupassa. Paavo huokailee kassajonossa, vaihtelee jalkaa, yrittää tyrkkiä kärryjä, kunnes Antti käskee Paavoa rauhoittumaan, jonka jälkeen poika alkaa kyselemään isältään kassajonossa.
 "Isi, saako sanoa voihan villu?"
"Saa"
"Entä dillu?"
"Saa"
"Entä killu? Tillu? Saako sanoa...sillu?"
"Nyt pää kiinni"
"Isi..."
"Niin?"
"Saako sanoa..kittu?"
"Nyt hiljaa"
"Entä dittu? tai..pittu?"
"Saako sanoa...."
"Nyt turpa kiinni, puhutaan näistä kotona"
Paavo kurtisti naamaansa.."mä halusin vaan tietää saako sanoa..."
"EI SAA!!"
"Mä halusin vaan tietää saako sanoa kukkanen"

Paavo on ihan paras! Ne muodostaa yhdessä isänsä kanssa niin huipun tiimin, että kirjoihin ei voi olla rakastumatta!

 Ajattelin kohta kömpiä suihkuun, vetää OnePiecen niskaan, ottaa toiseen käteen punkkulasin ja toiseen tarhapäivän. Laatuaikaa :)