sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kodin joulua 2015 || Osa 2









Tämä joulu alkaa olla taputeltu, ja pian saakin alkaa kerämään joulutavaroita pois. Loma onneksi jatkuu vielä jonkun aikaa!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kodin joulua 2015 || Osa 1





Allekirjoittaneella alkoi perjantaina kahden ja puolen viikon mittainen joululoma. Ihan heti ei kyllä siltä tunnu, sillä ulkona on kuusi astetta lämmintä ja nurmikko vihertää. Että sellainen joulu taas vaihteeksi! Ensimmäisen kuvan mustan hyllyn bongasin Sanniksen ihanan inspiroivasta blogista. Ihastuin siihen heti ja päätin käydä hakemassa meille samanlaisen. Tänä vuonna joulukoristeostokset on ollu varsin maltillisia, oon ostanu vaan yhen tontun ja yhden olkipukin. Rentouttavaa jouluviikkoa kaikille!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Idolin kainalossa

Ne jotka on lukenu blogia jo pidemmän aikaa, tietää kuinka paljon arvostan Jarkko Aholaa artistina, tulkitsijana ja esiintyjänä, kaveri on niin nöyrä, lahjakas, hauska, lahjakas ja vielä kerran lahjakas. Kun kesäloma loppui, rupesin kärkkymään tietoa siitä tuleeko tänäkin vuonna tuo suuria tunteita herättänyt joulukonserttikiertue. Ja onnekseni Ahola päätti viihdyttää suuria musiikin ystäviä myös tänä vuonna. Konsertti oli Aholan kolmas peräkkäinen vuosi kirkkokonserttien parissa, ja samalla se oli myös mulle kolmas vuosi peräkkäin. Edelleenkin se menee niin ihon alle ja saa aikaan aivan huikeita fiiliksiä. Paikkana oli myös tänä vuonna Seinäjoen Lakeuden Ristin- kirkko. Lähdettiin konserttiin kaverin kanssa, jonka kanssa jaettiin musiikkinautinto myös viime vuonna. Meillä oli viime vuonna hieman vaikeuksia löytää autolla kirkon pihaan ja päätettiin myös tänä vuonna noudattaa tuota perinnettä, ja tehtiin just samat mutkat kuin viime vuonnakin, hups! ;)
"Mihin mä käännyn?"
"No mun mielestä nyt vasemmalle"
"Ei, missä ihmeessä me nyt ollaan"? 
Mutta niin vaan jostain kumman syystä oltiin hetken päästä kirkon pihassa aivan ykköspaikoilla, ja loppuviimein konsertissa lähes eturivissä. Ainakaan meillä ei ollu tylsää automatkalla.
Siinä missä Ahola veti jälleen kerran niin huikeen, sanoinkuvaamattoman hienon setin, on mun pakko kehua myös ihan vähän pohjalaista musiikkikulttuuria. Yleisö osoitti suurta kunnioitusta artistia kohtaan, aplodit oli jotain aivan käsittämättömiä ja Ave Marian jälkeen koko täysi Lakeuden Risti nousi seisomaan! Oli kyllä kaikinpuolin niin mieletön kokemus. Eikä varmaan tarvi kertoa, mikä oli tämän Ahola- fanin tämän vuoden kohokohta, riittää kun katsoo ylläolevaa kuvaa. Tämän avulla jaksaa taas odottaa seuraavaa elämystä, joka onkin jo maaliskuussa. 
Aiempia konsertteja koskevat postaukset voit lukea TÄSTÄ ja TÄSTÄ

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulumuistelot osa 3 || 2014

Pitkään pohdin, teenkö viime vuoden joulusta mitään muisteloita sillä, se on vielä varsin kipeä aihe. Tuntui kuitenkin hassulta lopettaa muistelot kesken, joten päätin ne kuitenkin tehdä.





Ulkona valkoista, sisällä pelkkää mustaa. Se mitä joulusta 2014  tulee ensimmäisenä mieleen on se, että se oli viimeinen joulu perheenä. Viimeinen joulu, joka saatiin viettää isän kanssa. Tieto siitä, että joulut ei enää koskaan tule olemaan entisellään. Missään vaiheessa en osannut nauttia joulusta, sillä sydäntä puristi koko ajan pelko, huoli ja murhe. Meidän joulupöydässä oli ei toivottu vieras- haimasyöpä. Se oli mielessä koko ajan, vaikka muuta yritti. Tuo joulu jää kuitenkin elämään ikuisesti mun sydämessä, se oli arvokas joulu. Tuona jouluna oltiin koko perhe koolla- äiti, isä, isoveli, isosisko, minä ja Jani. Kaikki me tiedettiin, että se on viimeinen joulu perheenä. En koskaan unohda isän sanoja "kiitos tästä joulusta". Joulu oli meille kaikille kovin raskas, mutta äärimmäisen tärkeä. Tänä vuonna pitääkin sitten luoda kokonaan uusi ja erilainen joulu.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivä


HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!
6.12.2015

Glögi- ilta KN2:n tyyliin

KN2:n pojat kutsuivat meitä Blogivaasan sisustusbloggaajia glögi- iltaan marraskuun lopulla. Olin myös vuosi sitten poikien järjestämässä illassa, joten kahta kertaa ei tarvinnu miettiä. Nämä pojat osaa kyllä järjestää iltamat niin viimeisen päälle! Muistan eritoten viime vuodelta ne mahtavat tarjoilut, jotka KN2:n Juha oli tehny ITSE! Ennenkuin päästiin tarjoilupöytään, oli mun pakko kysyä onko Juha tämänkin vuoden tarjoilujen takana. Ja olihan se!


Ilta oli varsin lämminhenkinen ja rento. Täynnä valoa ja tyylikkyyttä. Siinä missä itse liike on tyylikäs, niin täytyy kyllä sanoa että niin oli isäntäväkikin. Tsiigatkaa nyt miten tyylikkäältä ja hyvältä Juha näyttää!
KN:n valikoima on juuri mun mieleen. Syksyllä kun podin sisustusahdistusta, kävin purkamassa sitä juurikin kyseisessä liikkeessä. Sieltä löytyy aina jotakin kotiinviemisiä. Joulunurkkaus oli tänäkin vuonna aivan valloittava ja täynnä ihania jouluisia juttuja.
Blogivaasan tehonainen, Löytö- blogin Johanna pohti, miten voitaisiin tällä kertaa toteuttaa postaukset kyseisestä illasta. Niin syntyi ajatus siitä, että jokainen bloggari valitsisi oman suosikkinsa KN2:n VERKKOKAUPASTA ja heittäisi haasteen aina seuraavalle bloggarille. Minä sain haasteen Heidiltä, johon tutustuin kyseisen illan aikana. Heidin blogi on erittäin tyylikäs, kannattaa käydä tsekkaamassa. Heidin blogiin pääset TÄSTÄ. Itse löysin suosikkini varsin helposti verkkokaupasta, sillä olen haaveillut niistä jo pitkän aikaa.

Mun ehdottomat suosikit on Vitan Carmina- kattovalaisin ja HAYn Tray sohvapöytä. Sohvapöydän meinasin ostaa jo vuosi sitten, mutta aina vaan ollaan ilman. Pikkusen saattaa nämä mun hankinnat aina venähtää!
Tapasin glögi- illassa ihanan tyylikkään ja kauniin Annan, joka kirjoittaa Kaunis arki- nimistä blogia. Nyt haluaisinkin tietää, mikä on Annan suosikki poikien verkkokaupasta.  
Haluaisin myös tietää mikä teidän lukijoiden suosikki on, joten käykäähän tutustumassa verkkokaupan valikoimaan TÄSTÄ ja kertokaa kommenttiboksissa mikä teihin uppoaa :) 

torstai 3. joulukuuta 2015

Kuinka päästä eroon kamerakammosta?

Meillä oli töissä pari viikkoa sitten valokuvauspäivä, ja se on päivä josta en tykkää yhtään. Sen vuoksi, sillä mä en osaa olla kameran edessä. Mulla on aina ollu kamerakammo. Viihdyn linssin toisella puolella, mutta linssin edessä joudun suurelle epämukavuusalueelle. Mä kahdehdin niitä ihmisiä jotka näyttää aina niin luonnollisilta ja säteileviltä kuvissa. Miten ihmeessä ne sen tekee? Voiko sitä oikeasti harjoitella, vai tuleeko se vain luonnostaan?

Valokuvauspäivä muistutti mua taas kyseisestä kammosta. En tiedä miten päin olisin, miten ja mihin suuntaan kallistaa päätä ja ennenkaikkea MIHIN LAITTAA KÄDET! Monestikkaan en meinaa tunnistaa iseäni kuvista, näytänkö mä tolta oikeasti vai vääristääkö kuva. Haluaisin päästä eroon kamerakammosta, joten niinpä me miehen kanssa vähän treenattiin kameran edessä olemista.

Lumen kanssa oli helpointa lähteä harjoittelemaan kuvattavana olemista. Sain piiloutua talvivarusteiden alle ja lumi on elementtinä todella kaunis ja harmoninen.

Ei oo ehkä mitään maailman helpointa puuhaa harjoitella kuvattavana olemista semmoisen ihmisen kanssa, jolla ei oo niin silmää kuvakulmille ja kuvien rajaamiselle ;)

Kuvia minusta itsestä ei oo näiden kuluneiden kolme blogivuoden aikana tainnu olla yhteensäkkään niin paljon, mitä on nyt tässä yhdessä postauksessa. Ja syy on yksinkertaisesti se, että pyrin välttelemään kameraa mahdollisimman paljon. Tavoite tulevalle vuodelle kuitenkin on se, etten enää jäätyisi kameran edessä, ainakaan niin pahasti ;)

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ensimmäinen adventti ja viikonlopun kuulumisia





Tajusin vasta aamulla instagramia selatessani, että nyt on jo ensimmäinen adventti. PANIIKKI! En ollu yhtään ajatellu minkälaisen adventtikynttiläasetelman teen, niin piti hätäisesti kyhätä jotain niistä mitä kaapeista löytyy. Tuikkukipot on jo jokusen vuoden takaa, mutta saa nyt mennä vielä tämän vuoden.

Kulunut viikonloppu on ollu täynnä kaikenlaista menoa ja puuhaa. Perjantaina olin kattomassa Antti Tuiskua, ja siitä jatkettiin vielä iltaa hyvässä seurassa. Mä en juurikaan piittaa Tuiskun musiikista, mutta täytyy sanoa, että keikka oli ihan mieletön! Aivan uskomaton energia. Show oli kyllä näyttävä ja mahtipontinen. Keikasta välittyi se, että sitä tehdään yleisöä varten ja siihen panostetaan täysillä. Antti on kyllä niin aito ja nöyrä, mutta tekee työnsä täysillä ja suurella kunnianhimolla. Lauantaina oltiin Janin kanssa kaupungintalolla kattomassa Ilari Johanssonia, eikä sekään jättäny kylmäksi!  Harvemmin sitä tulee yhden viikonlopun aikana oltua niin monessa tapahtumassa.
Tänään ollaan oltu vielä Botniahallilla joulumarkkinoilla, eikä sieltä suinkaan päästy kotiin tyhjin käsin. Mukaan tarttui pakolliset lumimantelit, muutama pallo CBL:iin jouluksi, teetä, puisia alustoja ja vähän naposteltavaa. Yleensä ollaan leivottu piparit aina itsenäisyyspäivänä, mutta tänä vuonna päätin tehdä poikkeuksen. Mies ihmetteli, kun ilmotin, että me muuten leivotaan tänään piparit. Hyvin on sekin ollu perillä meidän "perinteestä" ;) 
Messuilla kiertely ja myöhään venähtäneet illat on kyllä vaatinu veronsa. Nyt onki ihana mennä saunan lämpöön, nauttia saunan jälkeen kupilliset kuumaa glögiä ja painua pehkuihin. Onneksi huomenna on myöhänen aamu töissä.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Viikonlopun instat



Viikonloppuna Vaasassa satoi ensilumi. Pitkään sitä saatiin taas odotella, ja nyt sit valitettavasti sataa jo vettä! Viikonloppu sisälsi paljon ulkoilua ja talvisesta säästä nauttimista. Koirat tykkäs kirmailla kinoksilla ja ottaa lumipalloja kiinni. Lauantaina laitettiin terassi vihdoin ja viimein talviteloille. Säilytystila on vaan melko vähissä, kun autotalli on vielä vaiheessa,  joten piti vähä soveltaa. Saattaa myös olla, että lumen innottamana laitoin vähä lisää joulua kotiin ;) On ollu kyllä niin ihanan valoisia ja aurinkoisia päiviä, niihin ehti melkein jo tottua. Toivottavasti näitä vesisateita ei nyt kauaa jatkuisi ja saatais talvi takaisin. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Joulumuistelot osa 2 || 2013





Sisällä valkoista, ulkona mustaa. Ensimmäinen ajatus mitä vuoden 2013 joulusta tulee mieleen. Muistan kuinka aatonaattona tuli vettä taivaat täydeltä ja ulkona oli aivan mustaa. Leivoin limppuja, ja vein naapurin vanhalle rouvalle yhden, siinä me seistiin siinä kuistilla vesisateessa ja toivotettiin hyvät joulut. 2013 joulu oli ensimmäinen joulu omassa, uudessa kodissa. Olin suunnitellu tekeväni jäälyhdyistä käytävä pihaan, mutta säiden vuoksi sitä ei voinut toteuttaa. En oikein saanut joulufiilistä ollenkaan koko joulun aikana. 2013 joulu vähän niinkuin oli ja meni.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

#HUSBAND

Blogeissa on kiertänyt hauska #HUSBAND- haaste, jossa miehet vastaavat kysymyksiin blogin takana häärävistä vaimoistaan. Pyysin Jania tänään tarttumaan haasteseen. Alkuun hieman jännitti lukea vastauksia. Makoilin sohvalla kun Jani teki postausta melkein TUNNIN VERRAN! Välillä se nauroi vedet silmissä, ja välillä näytti olevan luomisen tuskaa. Käytyäni vastauksen läpi, en voisi olla onnellisempi siitä, miten hyvin tuo rakas aviomieheni tunteekaan vaimonsa. Kyllä se taitaakin nähdä ja kuulla asioita, vaikka se ei aina siltä vaikuta :D Pitemmittä puheitta päästetään mies kertomaan totuus..



1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Salkkarit…tai Magic Mike

Hetki piti miettiä kehtaako tätä vastausta julkasta ;) Magic Mike? 

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Taitaa olla yleensä jokin valkosipulinen.

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Hernekeitto. Tai herneet yleensä.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Liha saattaa vähän vaihdella mutta ranskalaiset on aika vakio…ja olutta.

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
37 tai 38

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
LAUKKUJA. Mikä lie LV.


Varmaan voidaan suosista ottaa toi "jos" tosta alusta pois.
 
7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Perunaa. Muusia ja ranuja.


Jos tää olis menny väärin, olis meillä ollu pieni neuvottelun paikka.

  8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Pääosin suomalaista. Jouluna tulee Jarkko Ahola uniin jo aviomiehellekkin.


Oho, hupsistakeikkaa!

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Kauhu ja komedia yleensä.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Vihreät.


11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
Minä tietty.

Totta!
 
12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Jaa-a. Varmaan se pöntön kansi.


Treenikamppeiden "kuivattaminen" saunassa! 

13. Missä hän on syntynyt?

Vaasassa.


14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Prinsessalle prinsessakakku.



  
  15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Shoppaillen

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Shoppailun

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Kylmät broilerpyörykät.


18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Laukku, puhelin, kello.


19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Muut autoilijat. Ei ne osaa ajaa.

:D :D
Nyt mä ymmärrän miksi sitä niin nauratti.

20. Entäs piristymään?
Herkut.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Se on varmaan tuo edelläkin mainittu Aholan Jarkko.


Mä en olis ite osannu tähän ihan heti vastata, mutta kun luin vastauksen niin ei vois enää oikeemmin olla! Jarkko nyt vaan on niin monipuolinen laulaja/esiintyjä. Kiistatta Suomen valovoimaisin artisti. 

22. Millainen hän on vaimona?

Huolehtivainen, lempeä


Mä kyllä olisin veikannu, että tästä kohtaa löytyisi myös "kallis".

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

Kun aloimme seurustella.


24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Kuntosali.


Itse kutsuisin sitä harrastukseksi. 

25. Millainen on hänen kotilookinsa?
Tukka kiinni ja collegehousut jalassa.

Kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen Jani on kyllä oppinu tuntemaan vaimonsa varsin hyvin
KIITOS  

Joulumuistelot osa 1 || 2012


Vuoden 2012 joulua muistelen lämmöllä. Se oli jotenkin niin ihanan seesteistä ja onnellista aikaa, joulutunnelma oli kohdillaan. 2012 joulu vietettiin meidän vuokra- asunnossa, kerrostalon neljännessä kerroksessa. Koti oli kovin eri näköinen, mitä se on nyt. Kun muistelen tuota joulun aikaa, sydämen valtaa lämpö ja suupielet kohoavat. Maa oli lumen peitossa ja pakkaset paukkui.  Vietettiin aatto mun äidin, isän ja veljen kanssa. Syötiin äidin luona ja vietettiin yhteistä aikaa. Sisko oli perheineen pohjoisessa. Illalla käytiin hautausmaalla ja joulusaunassa. Valvottiin myöhään, syötiin joulusuklaita ja katsottiin Netflixistä Pakoa. Ei siis mitään erikoista, mutta jotakin taikaa tuossa joulussa oli, sillä mieskin totesi pyhien jälkeen, että onpa meillä ollut kivaa. Ihanan kiireetöntä yhdessäoloa, juuri sitä mikä joulussa on tärkeintä. Kiistatta paras joulu!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Jouluhössötyksen herättelyä




"Nytkö meille on tullu joulu?"
Mieheni esittämä kysymys, kun tuli eilen kotiin. Laitoin eilen olkkarin ikkunaan paperitähden ja taustamusiikkina soi Jarkko Ahloan Joulunklassikot 2 cd. Vastaus oli lyhyt, EI. Yksi papertähti ikkunassa ei tee joulua. Olkkarista puuttuu se kattovalaisin, ja se kaipasi kipeästi valoa. Mä en myöskään kutsuisi Aholan Suojelusenkeli cd:tä joululevyksi, vaan ennemminkin talven tunnelmalevyksi ;)
Tänään raahasin joulukoristelaatikon olkkarin lattialle, ja rupesin käymään sitä läpi. Tavaroita läpikäydessä iski epätoivo, joten laitoin kaikki takaisin laatikkoon. Mulla ei oo mitään visiota siitä, miten koristelen kodin tänä vuonna. Oon käyny koneelta läpi kuvia jouluista vuosien varrelta, ja tein niistä kollaaseja. Tuun palaamaan blogissa menneiden joulujen pariin muutaman postauksen verran. Nyt toistaiseksi jouluhössötys saa jäädä vielä tohon paperitähteen ja musiikkiin.

PS. Olin perjantaina kattomassa Jari Sillanpäätä Vaasan jäähalilla, ja haluaisinkin kiittää sinua ihanaa blogini lukijaa, kun tulit moikkaamaan. Se lämmitti mieltä kovasti! :

Palataan asiaan joulumuistelojen kanssa ensi viikolla!

lauantai 31. lokakuuta 2015

Surusta ja ikävästä

Siitä on nyt vuosi aikaa, kun elämä muutti suuntaansa, kun isän sairastaminen alkoi. Vuosi on mennyt todella nopeasti, mutta sitten kumminkin aika tuntuu junnanneen paikallaan. Kuolema vääristää ajankulua kummasti. Näin jälkeenpäin oon miettiny, miten sitä on jaksanut elää sitä vaikean sairauden aikaa, miten sitä on pysyny kasassa kun  on joutunut vierestä katsomaan sitä, että oma rakas isä hiipuu hiljalleen pois. Jotenkin sitä vaan elää niin hetkessä mukana, että siinä vaiheessa sitä ei ajattele. Se ajattelu tulee vasta sitten jälkeen päin. Tämä on ollu ehdottomasti elämäni raskain taakka, näin suurta surua en oo aikasemmin joutunu kantamaan. Jotenkin sitä kuitenkin aina selviää, ja elämä kantaa. Surun keskellä on tärkeintä löytää ja tiedostaa ne asiat, mitkä lisäävät omia voimavaroja. Omalla kohdalla ne on ollu liikunta, ulkoilu ja työ. Kun voi fyysisesti hyvin, on helpompi käsitellä asioita ja mielikin on virkeämpi. Surutyössä on ollut paljon hyviä- ja huonoja päiviä. Eilen isän kuolemasta tuli yhdeksän kuukautta. Suurimman surun yli on päästy ja se ei ole enää päällimmäinen tunne. Kuitenkaan päivääkään ei menisi etten ajattelisi isää. 
Mä olen onnellinen siitä, että oon kertonut isälle rakastavani sitä usein jo lapsesta saakka. Kolmisen vuotta sitten olin kirjoittanut FB- statuksen: "Kaikesta juroudestaan huolimatta mun isi on ihan nössö. Vein sen lentokentälle ja kerroin sille, että rakastan sitä. Kyllä voi iso mies mennä sanattomaks". Silloin en olisi voinut kuvitellakaan, että kolmen vuoden päästä mulla ei ole enää isää, jolle kertoa rakastavansa. Onneksi tein niin, se on asia mistä olen erittäin onnellinen. 
Tämän kaiken kokemuksen jälkeen en pelkää enää kuolemaa. Sillä olen nähnyt sen läheltä, ja huomannut että siinä ei ole mitään pelottavaa. 
Suru ei lopu koskaan, se vain muuttaa muotoaan ajan kanssa. Ikävä jää. Muistot kantaa ja lohduttaa. Sen tiedän, että joulu ei tule enää koskaan olemaan entisenstä, sillä siitä puuttuu meidän koko joulun "sydän". Isä on aina ollu se ihminen, joka on meille tuonut joulun kotiin. Viime joulu jää elämään mun sydämeen ikuisesti, sillä se oli viimeinen joulu perheenä.
Luin jokin aika sitten Eppu Nuotion kirjan, ja siinä mielestäni sanottiin osuvasti: "Jokaisella on vain yksi isä, eikä isän kuolemaa voi harjoitella, se tapahtuu kerran, yhden ainoan kerran".
Sitä menetystä ei pysty sanoin kuvailemaan, se on niin suuri. Mä oon ollu aina isän tyttö. Isä on ollu mulle tuki ja turva, isältä oon saanu tärkeitä neuvoja elämään, isä on ollu mulle se järjen ääni, jos oma järki ei oo aina riittäny. Isä on aina auttanu ja kantanu huolta. Isä on korvaamaton. Jouduin hyvästelemään isän liian aikaisin. Tänään pyhäinpäivänä sytytän kynttilän elämäni tärkeimmälle henkilölle.
"Hehkuuko poskesi kaukana siellä. Tunnetko kuinka me kaipaamme sua. Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta sen, jonka sytytin sulle".