lauantai 31. lokakuuta 2015

Surusta ja ikävästä

Siitä on nyt vuosi aikaa, kun elämä muutti suuntaansa, kun isän sairastaminen alkoi. Vuosi on mennyt todella nopeasti, mutta sitten kumminkin aika tuntuu junnanneen paikallaan. Kuolema vääristää ajankulua kummasti. Näin jälkeenpäin oon miettiny, miten sitä on jaksanut elää sitä vaikean sairauden aikaa, miten sitä on pysyny kasassa kun  on joutunut vierestä katsomaan sitä, että oma rakas isä hiipuu hiljalleen pois. Jotenkin sitä vaan elää niin hetkessä mukana, että siinä vaiheessa sitä ei ajattele. Se ajattelu tulee vasta sitten jälkeen päin. Tämä on ollu ehdottomasti elämäni raskain taakka, näin suurta surua en oo aikasemmin joutunu kantamaan. Jotenkin sitä kuitenkin aina selviää, ja elämä kantaa. Surun keskellä on tärkeintä löytää ja tiedostaa ne asiat, mitkä lisäävät omia voimavaroja. Omalla kohdalla ne on ollu liikunta, ulkoilu ja työ. Kun voi fyysisesti hyvin, on helpompi käsitellä asioita ja mielikin on virkeämpi. Surutyössä on ollut paljon hyviä- ja huonoja päiviä. Eilen isän kuolemasta tuli yhdeksän kuukautta. Suurimman surun yli on päästy ja se ei ole enää päällimmäinen tunne. Kuitenkaan päivääkään ei menisi etten ajattelisi isää. 
Mä olen onnellinen siitä, että oon kertonut isälle rakastavani sitä usein jo lapsesta saakka. Kolmisen vuotta sitten olin kirjoittanut FB- statuksen: "Kaikesta juroudestaan huolimatta mun isi on ihan nössö. Vein sen lentokentälle ja kerroin sille, että rakastan sitä. Kyllä voi iso mies mennä sanattomaks". Silloin en olisi voinut kuvitellakaan, että kolmen vuoden päästä mulla ei ole enää isää, jolle kertoa rakastavansa. Onneksi tein niin, se on asia mistä olen erittäin onnellinen. 
Tämän kaiken kokemuksen jälkeen en pelkää enää kuolemaa. Sillä olen nähnyt sen läheltä, ja huomannut että siinä ei ole mitään pelottavaa. 
Suru ei lopu koskaan, se vain muuttaa muotoaan ajan kanssa. Ikävä jää. Muistot kantaa ja lohduttaa. Sen tiedän, että joulu ei tule enää koskaan olemaan entisenstä, sillä siitä puuttuu meidän koko joulun "sydän". Isä on aina ollu se ihminen, joka on meille tuonut joulun kotiin. Viime joulu jää elämään mun sydämeen ikuisesti, sillä se oli viimeinen joulu perheenä.
Luin jokin aika sitten Eppu Nuotion kirjan, ja siinä mielestäni sanottiin osuvasti: "Jokaisella on vain yksi isä, eikä isän kuolemaa voi harjoitella, se tapahtuu kerran, yhden ainoan kerran".
Sitä menetystä ei pysty sanoin kuvailemaan, se on niin suuri. Mä oon ollu aina isän tyttö. Isä on ollu mulle tuki ja turva, isältä oon saanu tärkeitä neuvoja elämään, isä on ollu mulle se järjen ääni, jos oma järki ei oo aina riittäny. Isä on aina auttanu ja kantanu huolta. Isä on korvaamaton. Jouduin hyvästelemään isän liian aikaisin. Tänään pyhäinpäivänä sytytän kynttilän elämäni tärkeimmälle henkilölle.
"Hehkuuko poskesi kaukana siellä. Tunnetko kuinka me kaipaamme sua. Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta sen, jonka sytytin sulle".

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Sisustuskriisi




Nyt on meneillään semmonen kausi, että mikään kotona ei miellytä silmää. Tekisi mieli laittaa asioita uusiksi, mutta silti samalla en oikein tiedä että mitä laittaisi. En tiedä onko se tää syksy, mikä saa tän kaiken nyt aikaan, vai ihan vaan se kuuluisa naisen mieli. Kävin viime viikonloppuna Kaluste Niemelässä ja KN2:ssa purkamassa tätä ahdistusta, sieltä sain onneksi myötätuntoa ja ostoskassin täytettä. Olohuoneen tapettiin oon ainakin kyllästyny, joten se on ainakin muutosten listalla, samoin keittiön ikkunaseinä. Oon ahkerasti siirrelly tavaroita paikasta toiseen, erityisesti olohuoneen hyllyillä tavarat on vaihtanu järjestystä tiuhaan. Pian saakin jo ruveta kaivamaan joulutavaroita esille. Toivottavasti niiden myötä sisustuskriisi olisi ainakin hetkellisesti ohi. Yleensä tässä vaihessa vuotta jo kovasti joulutohinat käynnissä, mutta tämä vuosi on näköjään poikkeus. Tänään kuitenkin ajattelin vähän kollata joulutavaroita läpi, jos niiden myötä innostus heräisi. Jokos siellä ruudun toisella puolella jo jouluttaa?

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Nahkakenkien syyshuolto







timberland kavat

Viime viikonloppuna kaivoin syyskengät esille, ja päätin hieman huoltaa ja hemmotella niitä. Oikein ja hyvin huollettuna nahkakegät kestää kulutusta pitkään.
Timberlandeissa oli kärjissä tummia likaläikkiä, jotka sain käsitttelyssä kokonaan pois. Ensiksi putsasin kummatkin kengät WOLYN PERFECT GELILLÄ ja pehmeällä liinalla. Likaa lähti yllättävän paljon, vaikka kengät ei näyttäny päälle päin niin likaisilta. Annoin pinnan kuivia tovin, jonka jälkeen levitin kenkiin vielä suoja- aineen. Suoja- ainetta kannattaa AINA kokeilla ensin johonkin huomaamattomaan kohtaan kengässä. Onneksi tein itsekin niin, sillä WOLYN KENKÄRASVA ei soveltunu Timerlandeihin ollenkaa. Niihin laitoin loppujen lopuksi suihkutettavan nahkakyllästeen, ja Kavatit käsittelin WOLYN KENKÄRASVALLA, jonka levitin kenkiin pehmeän harjan avulla. KYllä nyt taas kelpaa tepastella puhdistetuilla ja hoidetuilla kengillä.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hauras kuin höyhen

Tammikuussa kun isä kuoli, päätin että haluan otta höyhen- tatuoinnin. Muistuttamaan itseäni siitä miten hauras ihmisen elämä onkaan. Siitä lähtien höyhen on ollut mulle henkilökohtaisesti varsin tärkeä symboli. Mun Thomas Sabon nahkaranneke oli pitkään ilma helaa, sillä halusin siihen semmoisen helan jolla on mulle merkitys, niinkuin on Sabon kaulakorullakin. Kaulakorun merkityksestä olen kirjoittanut postauksessa "Koru jolla on suuri merkitys", ja se löytyy TÄÄLTÄ. Selasin kotona Sabon kuvastoja, ja mun silmään osui sieltä mikäpäs muukaan kun höyhen! Suuntasin Salkariin hakemaan höyhentä, mutta ikäväkseni sainkin kuulla, että viimeinen kappale oli myyty vain pari päivää aiemmin. Siinä sitten pienen tuskastelun ja harmittelun jälkeen homma muuttuikin iloksi, sillä Salkarista luvattiin tilata kyseinen höyhen. Olin niin onnellinen, ehdin jo pelästyä että jään kokonaan ilman helaa. Pari viikkoa siinä meni, mutta se oli kaiken odottamisen arvoista. Se ei ole vaan pelkkä kaunis koru, vaan sen taustalla on jotain paljon suurempaa ♥

lauantai 10. lokakuuta 2015

Järjestyksessään seitsemäs





Meillä on olkkarissa jo seitsemäs matto parin vuoden sisään. Edellinen Hobby Hallin Duetto- puuvillamatto oli ihan ehdoton lemppari! Meidän olkkariin ei vaan valitettavasti sovellu matot, joissa on vähän enemmän valkoista. Uuden maton kriteerinä olikin, se että matto olisi mahdollisimman tumma. Kokomustaa en kuitenkaan halunnut, joten päädyin Hobby Hallin villamattoon, jossa on valkoista vain vähän. Matto on saman kokoinen kuin raidallinen matto, mutta näyttää jotenkin pienemmältä. Villamattoa on paljon helpompi imuroida kuin puuvillamattoa, ja se tuntuu ihanan pehmeältä ja lämpimältä jalanpohjaan. Katsotaan kauanko tämä yksilö on meillä..

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Viikonlopun tunnelmaa







Perjantain Valio- myrskystä selvittiin ilman mitään vahinkoja. Tavaratkin pysyi hyvin terassilla. Viikonloppu on menny varsin rauhallisissa merkeissä. Perjantaina salin jälkeen kävin kipasemassa punaviinipullon ja suklaata, lämmitin saunan ja otin iisisti sohvan pohjalla. Takassa on palanu tuli pitkän tauon jälkeen, en tiedä kumpi siitä nautti enemmän; minä vai Vappu. Iisisti otettu viikonloppu on tarkoitus päättää vielä sunnuntaisella jalkatreenillä, sit on taas saatu tankattua energiaa uutta alkavaa työviikkoa varten. Nyt mä aion napata koirat mukaan ja lähteä nauttimaan tuosta aurinkoisesta säästä! Ihanaa sunnuntaita kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa.