sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Makuuhuoneen uusittu päätyseinä

Olin jo pitkään kypsytelly ajatusta makuuhuoneen päätyseinässä olevan tapetin poistamisesta. Jokin aika sitten kysyin mieheltä, koska saan ruveta repimään tapettia irti, vastaukseksi sain "sitten kun tiedät mitä laitat tilalle". No hommahan eteni niin, että siitä lähettiin maalikaupoille saman tien, ja tapetin poisto alkoi. Makkarin päätyseinä oli meidän kodin viimeinen tapetoitu seinäpinta. Siinä oli sama tapetti, joka meillä oli myös olohuoneessa, ennen sen pintaremonttia. Halusin makuuhuoneeseen ihan täysin mustan seinän, ja päädyttiin Tikkurilan Black sisäseinämaaliin. Blackin luvataan olevan puolihimmeä, mutta se kiiltää kyllä erittäin ikävästi. Silmä on ehkä jo vähän tottunut siihen, mutta se ei ole kyllä puolihimmeätä nähnytkään, ennemminkin se on mielestäni puolikiiltävä. Meillä on keittiön välitilassa Teknoksen puolihimmeä musta maali, joka on Tikkurilaa  huomattavasti himmeämpi. Tikkurilan Blackia en kyllä suosittele, jos et halua seinäpinnan kiiltävän.



Kirjastossa käydessäni lainasin sieltä Ilona Pohjalaisen "Kotisi kertoo- millainen olet ja mitä vedät puoleesi"- kirjan. Kirjassa Pohjalainen kertoo mitä kodin värivalinnat kuvaavat ihmisestä. Mustasta Pohjalainen kertoo mm. seuraavaa: musta peittää, auttaa sulautumaan massaan, kertoo haavoittuneisuudesta ja on nykyajan rautahaarniska, jonka sisällä ihminen luulee olevansa turvassa. Musta ei päästä ketään lähelleen, mutta sen sisään vähitellen hukkuu. Tai sitten voi nukkua mustan suojassa kuin karhu pesässään. Pelokkaat ihmiset tarvitsevat mustan turvaa. Kun päivänvalossa ei uskalla, pimeässä uskaltaa. Kodissaan ja vaatetuksessaan mustaa suosivilla on erittäin paljon luurankoja kaapeissaan.
Kirjan lukeminen sai aikaan kyllä varsin hilpeää hihitystä, mä en kyllä usko sitten tippaakaan siihen, että kodin värivalinnat kertovat ihmisestä yhtään mitään. Tai sitten tarttee alkaa kysymään mieheltä, mitä luurankoja sen kaapista mahtaa löytyä ;)
Jos ei nyt oteta tuota seinäpinnan kiiltoa huomioon, niin olen kyllä varsin tyytyväinen uuteen seinäpintaan. Musta tuo ryhtiä ja raamit huoneelle.


 
 

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pelon voittamisesta

Uiminen on ollut lapsena mulle erittäin iso peikko. Ala- asteella uintipäivät oli yhtä tuskaa. Heti kun saatiin tieto päivästä, alkoi pelko puristamaan rintaa; ei taas. Muistan kuinka mä vaan palelin altaalla ja tärisin huulet sinisinä. En osannu uida, ja kylmyys teki opettelusta lähes mahdotonta. Jossain vaiheessa opin kuitenkin uimaan, ja pääsin siirtymään isoon altaaseen, siitä huolimatta uintipäivät olivat yhtä tuskaa.
Yläasteella en käynyt kertaakaan uimassa, sillä sanoin (okei, valehtelin) opettajalle että mun korvaan ei saa mennä lainkaan vettä. Suoritin uintipäivinä muuta liikuntaa ja olin erittäin helpottunu. Enää ei tarvinnu stressata ja miettiä koska seuraava uintikerta taas olisi.

Nyt, 29- vuotiaana olen aloittanut uuden harrastuksen, UIMISEN. Yhtäkkiä tuli kauhea palo opetella rintauinnin tekniikka ja ruveta uimaan oikein tosissaan. Reilu kuukausi sitten aloitin katsomaan Youtubesta rintauinnin tekniikkavideoita. Miten helpolta ja hauskalta se näyttikään! No, sitten kun pääsin altaaseen soveltamaan oppejani, huomasin ettei se olekkaan niin helppoa löytää sitä rytmiä, mutta tekniikka alkaa hioutumaan pikku hiljaa. Taisin jo uhota miehelle, että hommaan itselleni jonkun uintivalmentajan, että saan tekniikan täysin kuntoon. Nyt tätä entistä uimahalli- fobiasta kärsivää ei meinaa millään saada altaasta pois, "vielä yks kerta, tää on sit viimenen". Tämä on mulle iso asia, ja mä oon niin ylpeä siitä, että oon ylittäny omat pelkoni ja oppinu nauttimaan asiasta, joka ennen aiheutti mussa syvää ahdistusta. Uiminen on hauskaa, tehokasta, rentouttavaa ja virkistävää!



 

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Olohuone vuosien varrella

Kaikkein eniten muodonmuutoksia meidän kodissa on kokenut olohuone. Se johtunee varmasti siitä, että siellä vietetään eniten aikaa ja se on meillä koko ajan esillä, sen näkee ensimmäisenä kun astuu ovesta sisään. Muutettiin meidän pieneen pesään heinäkuussa 2013, ja onneksi olin jo silloin kova räpismään kuvia. Kävin tänään ulkoista kovalevyä läpi, enkä voinut kuin hihitellä katsellessani kuvia kolmen vuoden takaa.

Tältä olohuone näytti kun me muutettiin. Silloin oli vielä tähtiä, kromia, valkoista, mustaa ja blingblingiä. Ja mielestäni jotenkin kolkkoa ja tyhjää. Varsinainen harakanpesä.
Lokakuussa 2013 matto vaihtui jo ensimmäisen kerran, mutta muuten oli melko samanlaista. Kaikki kiiltävä miellytti silmää edelleen.
2014 Kromia löytyi vielä jonkun verran. Puunvärit alkoivat hiipiä sisustukseen maltilla ja tv- taso vaihtui.
2014- 2015 tuli raitamatto ja mustavalkoisuus rupesi valtaamaan kotia. Valkeus ja blingbling sai väistyä.
2015-2016 vaihtui sohva, ja yllättäen myös matto! 2015 löytyi se tyyli, missä on nyt jonkin aikaa pysytty, tehden vain pieniä muutoksia. Mustavalkoisuus valtasi kokonaan sekä kodin, että sydämen.
Olohuone nyt. Uskotteko, jos sanon että matto on vaihtunut? :D Ollaan miehen kanssa kumpikin sitä mieltä, että olohuone on nyt parempi kuin koskaan ennen. Musta on usein kiistelty väri, jotkut pitävät sitä kolkkona, ja toiset ovat taas sitä mieltä, että se ei ole lainkaan edes väri. Itse olen sitä mieltä, että mustan myötä meidän olohuone on kodikkaampi kuin koskaan ennen.
ikea lappljug ruta

älvsbytalo