maanantai 27. helmikuuta 2017

Miksi minä lähdin tähän?

Nyt oon kuullu joiltakin ihmisiltä epäasiallisia kommentteja liittyen Bikini Challengeen, joten ajattelin nyt hieman avautua asiasta. 

Miksi lähdin tähän mukaan, vaikka en ole ylipainoinen?

Haluan terveelliset elämäntavat, haluan oppia syömään ja treenaamaan oikein. Haluan, että se kova työ salilla näkyisi myös kropassa, haluan siis urheilullisemman vartalon. Halusin saada omaan salitreeniin kaivattua lisäbuustia.
Jokaisella on tämmöiseen varmasti ne omat motiivinsa, eikä toisen tulisi kyseenalaistaa niitä.

Mitä tämä tavoite sitten vaatii?
Se vaatii treenaamista ja oikeanlaista ruokavaliota. Jotta saisi sen urheilullisemman vartalon pitää saada myös kroppaa tiivistettyä ja rasvaa palamaan.

Mitä se vaatii että saa kropan tiivistymään?
Se vaatii rasvanpolttoa tottakai. Treeniä ja oikeanlaista ruokavaliota järkevästi yhdistettynä.
Jotta rasva palaa, niin se vaatii miinuskaloreita. Mutta miten niitä miinuskaloreita sitten toteuttaa onkin aivan eri juttu, sen voi tehdä joko fiksusti tai tyhmästi. Nälän tunne ei ole vaarallista, kunhan kroppa voi hyvin. Se on sitten aivan eri asia jos energiatasot rupee laskemaan, ja tuntuu ettei jaksa mitään arkisia asioita.

Mitä se dieetti sitten on?
Niin no, sehän on jokin tietty ruokavalio, EI LAIHDUTUSKUURI. Myös maidottomasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta käytetään sanaa dieetti. Ruokavalio kun ruokavalio. Näitä on olemassa vaikka mitä, aina kaalikeittodieetistä VHH:n kautta paastoon. Dieetti ei välttämättä tarkoita sitä, että saat syödä kourallisen pähkinöitä ja yhden parsakaalin päivän aikana. Itsensä näännyttäminen ja monipuolisesti syöminen on kaksi AIVAN ERI ASIAA.

Omassa dieetissäni syön viisi kertaa päivässä monipuolisesti hyviä rasvan, proteiinin ja hiilarinlähteitä. Sitä en ymmärrä, miksi pitää kommentoida toisen elämäntapamuutosta negatiiviseen sävyyn? Mitä se on siltä toiselta pois? Miksi mun pitäisi syödä se pulla kahvin kyytipojaksi? Miksi mun pitäisi syödä enemmän jos tulen kylläiseksi näistä annoksista? Jos haluaa päästä tavoitteeseen, se vaatii myös työtä sen eteen. Mitään ei saa, jos vaan makaa sohvalla ja syö miten syö. En mäkään mee Mäkkäriin huutelemaan ihmisille, että hei sun pitäis kyllä syödä enemmän rahkaa ja raejuustoa.  Käännetään tää asia niin, että mitäs jos mä menisin sanomaan jollekkin ylipainoiselle, että sun pitäis syödä vähemmän. Kuulostais aika epäasialliselta, eikö niin? Sama pätee myös toisin päin. Miksi edes menisin? Se ei kuulu mulle miten muut syö. Sen sijaan että keskityn siihen mitä muut tekee, keskitynkin mieluummin omaan itseeni ja oman kehon hyvinvointiin

Mitä olen saanut valmennukselta tähän saakka?
Olen paljon virkeämpi, energiatasot pysyvät tasaisina koko päivän ajan. Olen saanut aivan erilaisen tuntuman treeneihin ja ne ovat tuottaneet tuloksia. Olen oppinut syömään puhtaasti ja monipuolisesti, ja ennenkaikkea riittävästi. Ennen BC: tä olen syönyt paljon vähemmän, ja kuitenkin tällä runsaammalla ruokavaliolla senttejä on karissut ihan kiitettävästi. Eli olen siis syönyt TÄYSIN VÄÄRIN tähän asti. Olen huomannut, että hitto mustahan on tähän ja multa löytyykin sitä selkärankaa kieltäytyä kaikenmaailman herkuista, vaikka niitä kuinka tuputettais. Voisin tiivistää tämän oikeastaan muutamaan sanaan; energiaa, hyvää oloa, hyvää ruokaa, onnistumisen iloja keittiössä ja salilla.

Tämä on mun juttu, ei kenenkään muun. Mä saan hyvät ohjeet meidän koutsilta, en tarvitse niitä keneltäkään muulta. Lippu korkealle ja kohti tavotteita!

Olen puhunut.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kuudes Bikini Challenge viikko


Paluu treeneihin lepoviikon jälkeen. Kintuissa on ollu ihan erilailla virtaa levon ja hieronnan jälkeen. 

Mitä ajatuksia on nyt tähän astisesta matkasta?
Viikot on menny ihan älyttömän nopeesti ja homma tuntuu muuttuvan helpommaks koko ajan. Nyt muistaa jo ruokamäärät ulkoa ja osaa soveltaa niitä. Enää ei treenissä tarvi joka välissä tarkistaa mikä liike seuraavaksi, montako sarjaa ja montako toistoa. Tämä alkaa muodostumaan rutiiniksi.

Rasvoja pitää syödä yllättävän paljon. Niitä on päivän viidessä ateriassa neljällä. Mä uskon, että tää on aika monen "perustreenaajan" kompastuskivi. Mä en ainakaan oo aiemmin osannu käyttää rasvoja, jotenki niitä on ehkä ennemminki vältelly. 

Toinen mitä pitää "syödä" yllättävän paljon on suola. Ruokavalio itsessään on melko suolaton, joten siihen on itse lisättävä suolat. Alkuun mun oli vaikea saada sitä kaikkea suolamäärää tuhottua päivän aikana, vaikka laitoinki sitä oikeestaan mihin vaan. Nyt se menee jo täysin ilman ongelmia, eikä tarvii miettiä mihin sitä seuraavaks keksis laittaa, kroppa kaipaa sitä.

Punaviini, se punaviini.. Se jota piti aina ennen hakea joka perjantai. Tuntui, että ilman sitä ei viikonloppu alkanut. Se oli mulla yhdenlainen rentoutumiskeino, istahtaa työviikon jälkeen sohvalle viinilasi kädessä. Nyt on menny kuusi viikkoa ilman tipan tippaa viiniä, ja vieläpä ihan kevyesti! Kolikon kääntöpuolena tässä onkin sitten Pepsi Max. Nyt perjantai- iltaisin sohvan nojalla on punaviinilasin sijaan lasillinen Pepsi Maxia. Niin typerä tapa. Kokeilin yks viikonloppu ihan vaan vesilasillista, ei toiminu. 

Onko jotain mitä te haluaisitte kysyä tai tietää kuluneista viikoista?

Viikon viisi kivaa

1. aurinkoiset talvipäivät
2. lisääntynyt valon määrä
3. naapurin hyväsydämisyys
4. paluu treeneihin lepoviikon jälkeen
5. illallinen viimevuotisten tiimikavereiden kanssa

On ollu aivan mielettömän ihana huomata, että enää ei oo pimeää kun pääsee töistä kotiin, ja aamutkin on kirkastunu huomattavasti.  Mä niin nautin!
Kuluneella viikolla käytiin syömässä viime vuotisten tiimikavereiden kanssa. Oli mukava nähdä porukalla pitkästä aikaa, juttua riitti monen kuukauden edestä. 
Eilisaamuna istuin sohvalla mukavasti kahvikuppi toisessa, ja kirja toisessa kädessä. Hetken päästä alkas kuulumaan mönkijän pörinää, ja viereisen kadun naapuri siinä ajeli auraamassa meidän pihatietä. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnetta kun sen huomasin, uskomattoman hyväsydämistä ja huomaavaista.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Viides Bikini Challenge viikko


Viides viikko oli lepo/kevytviikko. Sai itse päättää pitääkö seitsemän päivää totaalilepoa, vai tekeekö muutaman kevennetyn treenin tai aerobista. Mä kävin polkemassa yhden spinningin ja tekemässä yhden kevennetyn salitreenin. Yllättävän helppoa oli pysyä poissa salilta, mutta loppuviikosta sitä rupes jo kyllä kaipailemaan treenejä.

Perjantaina olin puolentoista tunnin hieronnassa, ja voi että kun teki hyvää! Olin ensimmäistä kertaa TEEMUN hierottavana, ja meen kyllä takuulla toisenki kerran. Mulla rupes jalat olemaan tosi tukossa, enkä saanu treeneissä enää tuntumaa oikeaan pakaraan. Jalat käytiin huolellisesti läpi, eikä kuulemma ainakaan pakaran hermotuksessa oo mitään vikaa. Jumit saatiin hyvin auki, eikä käsittely tuntunu epämiellyttävältä ja Teemu varmisteli vähän väliä miltä tuntuu. Puolitoista tuntinen meni yhessä hujauksessa, kun juttua riitti. Täydellisen rentouttava startti viikonlopulle.

Lauantaina oli sitten se kauan odotettu tankkauspäivä. Ja mitähän siitä nyt sanois.. Perjantaina kävin ostamassa tankkauspäivän eväitä, ja olin hieman hukassa kaupassa. Mitään ei oikeastaan tehnyt mieli, ainoastaan ruisleipää ja tomaattimaksamakkaraa. Ostin kuitenkin pari karkkipussia ja laskiaispullat. Jani kävi hakemassa vielä vähä karjalanpiirakoita ja croissantteja. Lauantaiaamuna tein aamupalaksi kaksi leipää ja jälkkäriksi ajattelin syödä croissantin. Leivät meni hyvin alas, mutta croissantista ehkä 1/3 kunnes tuli stoppi. Ennenku lähettiin kaupungille söin vielä välipalaks yhen karjalanpiirakan ja kaupungilla ollessa käytiin Pancho Villassa syömässä. Haettiin kotiin vielä jälkkärikahville Arnoldsin donitsit, ja se oli liikaa. Koko loppuillan oli niin järkyttävä olo, ja se järkyttävä fyysinen olo vaikutti mielialaanki. Oon ollu niin älyttömän huonolla tuulella ja suuttunu oikeestaan ihan kaikesta :D Nukkumaan sai mennä kirjaimellisesti vatsan viereen, sillä hiilaritankkaus turvotti ihan huolella. Kaikenlisäks maha oli kipeä. Tänään en meinannu saada itteeni sängystä ylös, väsytti niin kovaa ja oli ihan krapulainen olo. Puolipäivää on menny sohvanpohjalla olotiloja valitellen. Meni monta tuntia ennenku pystyin syömään edes aamupalaa. Ihan hirveetä ja ihan syvältä koko homma, mutta onpahan nyt sit tankattu ja buustattu aineenvaihduntaa. Yhdessä päivässä ehti tulla ikävä dieettiruokia.

Tänään oli pakko käydä tekemässä kevennetty treeni, että sai helpotettua olotilaa. Treeni kyllä kulki ihan kivasti tankkauksen jälkeen, ja hieronnan myötuntuma oikeaan pakaraan on palannut.

Ensi viikolla alkaa sitten taas normaalit treenit, joita onkin jo ikävä. Puolivälissä mennään jo, apua miten nopeesti aika on menny!

Viikon viisi kivaa


1. paluu töihin sairastelun jälkeen
2. ystävänpäivän mukanaan tuoma positiivisuus
3. ripsihuolto, ja etenkin se mukava vajaa parituntinen Sannun kanssa
4. perjantaikukat
5. puolentoista tunnin hieronta perjantaina, täydellinen startti viikonlopulle

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Neljäs Bikini Challenge viikko




Neljännellä viikolla treenimäärät jäi vähille flunssan vuoksi. Kolme päivää totaalilepoa sohvalla kuitenkin auttoi, ja nyt ollaan taas elävien kirjoissa. Alkuun vähän harmitti se, ettei päässyt treenaamaan, mutta äkkiä se harmitus kääntyi lujaksi tahdoksi toipua. Ensimmäisenä saikkupäivänä teki mieli syödä ihan mitä vaan, niinku yleensäkin kun oon kipeenä. Ruokavaliossa kuitenkin pysyttiin, sillä se on tässä koko hommassa melkeinpä se tärkein pointti.

Ensi viikolla on sitten lepo/ kevytviikko. Olin alunperin ajatellu pitää totaalilepoa koko viikon, ja keskittyä kehonhuoltoon. Nyt kuitenkin kun flunssa vei sohvan pohjalle niin moneksi päiväksi, ajattelin käydä ainakin polkemassa spinningin tiistaina. Varasin myös lepoviikolle puolentoistatunnin hieronta- ajan omalta salilta. Saa nähdä kuinka muijan käy. Lepoviikolla on myös tankkauspäivä, ja sopivasti meidän kihlapäivä osuu juuri samalle viikolle. Tarkoituksena olisi mennä syömään jonnekkin ja käydä jossain jälkkärikahvilla. Kauppalistaan osuu tuolle päivää ainakin ruisleipää, tomaattimaksamakkaraa, Kinder bueno(ja) ja karjalanpiirakoita.

Aloitin eilen kirjoittamaan pientä avautumispostausta koskien ihmisten epäasiallita kommentointia toisten elämäntapamuutoksia kohtaan. Postaus odottaa tuolla luonnoksissa vielä valokuvaa ja pientä hienosäätöä. Tällaista luvassa seuraavaksi.

Energistä alkavaa viikkoa kaikille! 

lauantai 11. helmikuuta 2017

Tämän viikon viisi kivaa


- upea auringonpaiste on hellinyt useampana päivänä
- klikkasin Brandokselta uudet kengät kevääksi
- mies on hoitanut meidän iltapalat lähes joka ilta
- sauna
- hyvä mieli siitä, että sai olla veljelle avuksi 

Suurin osa tästä viikosta on mennyt kipeänä sohvan pohjalla, mutta siitä huolimatta viikosta löytyy myös positiivisia ja kivoja juttuja. Upeaa auringonpaistetta on ollut myös ihan mukava ihailla sohvalta käsin, vielä siitä pääsee nauttimaan ulkoilmaankin. Soittelin äitin kanssa keskiviikkona, ja kuulin että velin auto on mennyt rikki. Äitin kanssa käydyn keskustelun jälkeen otin puhelun velille, ja tarjosin omaa autoani lainaksi. Totesin, etten tarvitse kipeänä autoa mihinkään, ja toinen taas tarvitsee sitä päästäkseen töihin. Kyllä tuli hyvä mieli, kun sai olla avuksi. Jani on kokkaillu meille iltapalamunakkaita lähes joka ilta, joten oon saanu vaan istahtaa valmiiseen iltapalapöytään. Feeling like a princess. Eilen flunssa näytti jo taittumisen merkkejä, joten uskaltauduin saunan lämpöön. Saunan jälkeen vielä miehen loihtima iltapala, ja sitte petiin hyvän kirjan pariin. 

perjantai 10. helmikuuta 2017

Lempparini tällä hetkellä || Asusteet

balmuir lombardia


Kuvatessani näitä lemppariasusteitani tajusin, että kolme näistä on semmoisia mitkä olen saanut Janilta lahjaksi. Täytynee todeta, että kaveri on aika hyvä ostamaan lahjoja. Mulla lempiasusteet vaihtelee usein, mutta nämä on tämän hetkiset ykköset.


Balmuirin Lombardia huivi
Daniel Wellingtonin kello
Yo Zenin kaulakoru
Louis Vuitton Keep it rannekoru
Louis Vuitton Favorite pm laukku

Balmuirin huivi on lämmin ja laadukas, kestää paremmin käyttöä kuin esimerkiksi Vuittonin shaalit. Daniel Wellingtonin kello on ollut pitkään jo mun ykköskello, ja tällä hetkellä oon tykänny pitää siinä tuota vaaleaa nahkaranneketta. Ranneketta vaihtamalla kelloon saa aina uutta, erilaista ilmettä. Vaalean nahkarannekkeen lisäksi mulla on musta nahkaranneke, joka tekee kellosta astetta "fiinimmän". Rentoon tyyliin mulla on kaksi raidallista natoranneketta, jotka sopii hyvin yhteen esimerkiksi collegepaidan kanssa. Yo Zenin kaulakorusta kirjoittelinkin jo viime postauksessa, ehdoton suosikkini! Vuittonin vaalea rannekoru sopii hyvin yhteen Wellingtonin vaalean nahkarannekkeen kanssa, ja Favorite pm on ihanan näppärä kauppareissuilla ja ilman pitkää hihnaa iltamenoissa.

Ajattelin tehdä näistä lemppareista ihan oman postaussarjan, oli se sitten kosmetiikkaa, asusteita tai vaikkapa lempimusiikkia kullakin hetkellä. 

Nyt kuitenkin toivotan jokaiselle aurinkoista, rentouttavaa ja iloista viikonloppua!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Yo Zen


yozen

Mies osasi totisesti yllättää viime vuonna lahjoillaan. Mitään en toivonut synttärilahjaksi, mutta sain kuitenkin Louis Vuittonin laukun. Sovittelin kyseistä laukkua kesällä Helsingin reissulla, ja mies pisti merkille laukun ja ihastumiseni siihen. Joululahjaksi toivoin ainoastaan treenipalkkaria. Sen lisäksi sain aivan ihanan Yo Zenin kaulakorun. Kyseistä korua ihastelin Marinin ikkunalla syksyllä, eikä tämäkään jäänyt mieheltä huomaamatta. Yo Zenilla on paljon erilaisia korumalleja, joten ihan helppo tehtävä miehellä ei ollut. Olin kuitenkin erittäin iloinen tästä mustasta pystyssä olevasta joutsenesta, paremmin ei olisi enää voinut valita. Koru on ihanan kevyt ja yksinkertaisen kaunis. Sopii hyvin arkeen ja juhlaan. Joko sinulta löytyy oma Yo Zen?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kolmas Bikini challenge viikko

Kolmas viikko valmennusta on nyt takana. 

Miten tämä viikko meni?

- treenit kulkee hyvin, ja palautuminen sarjojen välillä on nopeampaa kuin aikaisemmin
- yhtenä päivänä teki ihan hemmetisti mieli KARKKIA! Eikä asiaa auttanu se, että selasin Lidlin tarjouslehteä, joka oli täynnä ihania ystävänpäiväherkkuja. Kaapissa oli Kouvolan vieraiden tuomia tuliaisia, mutta herkkuhimoista huolimatta en koskenu lakuihin. ONNEKSI mä olen tunnollinen ihminen, jonka omatunto alkaa soimaan helposti, joten tiesin kokevani suurta morkkista jos sortuisin. Tajusin, että herkkuhimon takana on "se aika kuukaudesta". Onneksi tämä heikko hetki jäi vain yhteen päivään.
- lepopäivinä on nälkä, koska lounaalta puuttuu hiilarit
- onneksi niitä lepopäiviä on viikossa vain kaksi
- spinning viikossa pitää niin sanotusti pään kasassa. Kyllä oli elo taas paljon helpompaa kun pääsi polkemaan SANNIKSEN tahtiin
- ruuat maistuu edelleen, ja oon oppinu maustamisen taidon

Behind the scenes

Koti on kyllä tällä hetkellä semmosessa kunnossa, että ei irtoa mitään sisustukseen liittyvää postausta. Tällä hetkellä treenit pitää niin kiireisenä, ettei aikaa meinaa jäädä puunaamiselle ja sisustamiselle. Perussiivo pysyy kyllä yllä, mutta siihen se sitten jää. Sänkykin on edelleen petaamatta, mutta eihän tässä oo enää pitkä kun sinne saa köllähtää taas uudestaan. Olkkari kaipaisi uusia verhoja sillä Ikean Trådkklöverit kutistui pesussa melkoisesti, ja nyt ne näyttää typerän lyhyiltä. Mitään en oo kuitenkaan ehtiny asialle tekemään, enkä yhtään tiedä minkälaiset verhot haluaisin. Seuraavalla viikolla on lepoviikko, ja sen aion pyhittää kehon- ja kodinhuoltoon. Kevätsisustus alkaa kuitenkin pikkuhiljaa hiipimään mieleen.